torstai 13. lokakuuta 2016

Retkipäiväkirja: Nuuksio Punarinnankierros ja Haukankierros



Kävin tänään 4-vuotiaan tyttäreni kanssa tutustumassa ensimmäistä kertaa Nuuksion luonnonpuistoon. Suunnittelimme retkeä edellisenä päivänä ja tutkimme netistä eri sivustoja ja karttoja. Päätimme kävellä Haukankierroksen, koska sen pituus 4 km olisi sopiva lapselle. Kuvauksen perusteella saisimme myös hyvän katsauksen Nuuksion metsistä.




Parkkipaikalta lähdimme kuitenkin Punarinnankierrokselle, joka on pituudeltaan 2 km. Reitillä oli muutamia todella jyrkkiä nousuja ja hienot maisemat Mustalammelle. Ilma oli syksyisen kirpeä, mutta auringossa yllättävän lämmin. Koko päivän oli täysin tyyntä. Lehtikään ei värähtänyt puissa. Jäimme Mustalammen makkaranpaistopaikalle toviksi lepäämään ja paistamaan makkarat. Ihmisiä oli kuin muurahaisia ja saimme jonottaa hetkisen, että saimme makkarat sopimaan paistoritilälle. Sopu antoi kuitenkin hyvin sijaa jokaiselle.




Evästelypaikalta lähdimme sittenkin vielä Haukankierrokselle, kun olimme saaneet eväistä energiaa kävelemiseen. Lapsikin oli hyvällä tuulella ja jaksoi kävellä todella hienosti molemmat kierrokset. Loppumatkasta alkoi tulla pieni uskonpuute, kun kävelemämme kallio muistutti toista aiemmin näkemäämme. Onneksi oli kartat ja kännykässä hyödyllinen ja ilmainen Retkikartta-sovellus. Suosittelen sovellusta lämpimästi kaikille retkeilijöille!




Lähdin Nuuksioon suurin odotuksin. Olin kuullut niin paljon hehkutusta kyseisestä alueesta. Tavoitteeni oli nähdä upeita maisemia, rauhoittua ja hiljentyä metsässä. Ainakaan näillä kahdella reitillä se ei valitettavasti onnistunut. Haukankierroksella oli ymmärrettävästi rauhallisempaa kuin Punarinnankierroksella, mutta silti ei ollut pientäkään hetkeä, että olisin kuullut "metsän äänen". Tunsin olevani stressaantunut, eikä stressi lievittynyt kävelyn myötä. Nautin itse kävelystä ja tyttären seurasta, mutta normaalisti metsässä saavuttamani flow jäi puuttumaan.




Pois lähtiessämme Haukkalammentien reuna oli aivan tupaten täynnä luvatta pysäköityjä autoja. Vastaantulevat autot joutuivat peruuttelemaan, eikä missään meinannut olla tilaa väistää. Kun siihen vielä lisättiin autojen väleissä poukkoilevat jalankulkijat, niin soppa oli valmis. Jos kohteessa olisi tapahtunut jotain ikävää, ei pelastushenkilökunta olisi mitenkään päässyt autoilla paikalle.

Lapsi kiteytti lopuksi ajatukseni retkestä: onneksi päästiin sieltä pois! Oli mahtavaa päästä lopulta omalle pihamaalle, avata auton ovi ja jäädä hetkeksi silmät suljettuina kuuntelemaan hiljaisuutta.

2 kommenttia:

  1. Voi harmi, että olitte osuneet tuollaiseen ruuhkaan. Jotenkin olisin kuvitellut, että arkipäivänä olisi tuollakin suunnalla väljempää. Taitaa olla niin, että yleensä kun ihmiset puhuvat Nuuksiosta, niin puhuvat juuri Haukkalammen ympäristöstä. Jos haluat antaa Nuuksiolle vielä mahdollisuuden, niin suosittelen Klassarinkierrosta Nuuksion länsiosassa tai Sorlammen luontopolkua, joka ei ole varsinaisesti Nuuksion kansallispuistossa, mutta siinä eteläpuolella. Niillä ollaan saatu olla viikonloppunakin rauhassa, tulipaikalla tietty voi olla muita mutta ei tuollaista väenpaljoutta.

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos vinkistä! Pistetäänpä nimet ylös ja ensi keväänä voitaisiin käydä tytön kanssa tutustumassa. :)

    VastaaPoista