Minun hyggeni

Olen pienestä tytöstä lähtien ollut taipuvainen haahuiluun omassa kuplassani. Aina kun oli mahdollista, vetäydyin omaan maailmaani mielikuvituksen voimalla. Usein otin lehtiön ja kynän mukaan ja kirjoitin runoja. Istuin kesäiltana niityllä ja katselin auringon laskevia säteitä. Makasin illan viilentämällä rantakalliolla ja kuuntelin aaltojen musiikkia. Kävelin jouluna pakkasella kengät narskuen kimmeltävällä lumella ja katselin, kun isot lumihiutaleet leijailivat äänettömästi maahan. Nämä ovat elämäni kauneimpia muistoja ja muistan ne pieniä yksityiskohtia myöten.

Kun odotin lastani, tein usein unettomina öinä kävelyitä läheiselle sillalle. Kuu sai lumen hohtamaan kuin sen pinta olisi ollut täynnä miljoonia timantteja. Veden solina sillan alla rauhoitti minua ja lasta sisälläni. Saatoin katsella veden juoksua pitkän aikaa. Olin kuin vaaleanpunaisen onnellisuuden kuplan sisällä, jonka ulkopuolella oli todellinen maailma.

Hygge on tanskalainen termi, joka tarkoittaa iloitsemista ja nauttimista pienistä asioista. Pysähtymistä pienten, mutta suurten asioiden äärelle. Minulle tämä on luontaista, ilmeisesti kiitos tanskalaisten esi-isieni. Välillä minun on vaikea löytää oikeaa fiilistä, mutta silloin tajuan olevani jo todella stressaantunut. Eräänä keväänä oli sellainen olo. Suoritin arkea, enkä muistanut huolehtia hyvinvoinnistani. Eräänä päivänä tarkkasilmäinen tyttäreni ehdotti, että menisimme metsäretkelle rauhoittumaan. Se auttoi. Eväsretki meren rannalla aaltojen kohinassa toi mieleeni lapsuuteni onnellisen hetken. Muuta ei tarvittu. Pieni hetki, mutta se oli mielestäni täydellinen.

Täydellinen hetki.