Tapasin eilen hyvän ystäväni. Lapsemme leikkivät yhdessä, kun me höpöttelimme kuulumisia. Joka kerta juttumme jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäimme. Ystävän seurassa on helppo olla ja hengittää. Ystävä kuuntelee, lohduttaa, auttaa, tukee, antaa lämpimän halauksen, hyväksyy juuri sellaisena kuin olen. Ystävälle ei tarvitse teeskennellä tai esittää. Ja sama toisin päin.
Ystävä ei ole aina nähnyt minua parhaimmillani. Hän tietää minusta myös ikäviä puolia, mutta silti hän on pysynyt rinnallani kaikki nämä vuodet. Ystävän ei tarvitse olla täydellinen. Ystävä on ystävä kaikista puolistaan huolimatta ja ehkä juuri siksi sitäkin tärkeämpi. Kiitos rakas ystävä. Kiitos myös kaikille muillekin ystävilleni, jotka ovat kaikki minulle hyvin tärkeitä olittepa lähellä tai kaukana.
Kotona sain aamulla rakkaaltani lämpimän ja pitkän halauksen, vaikka olin herännyt pahalla tuulella. Nyt kun olen rauhoittunut, voin myöntää että se tuntui tosi hyvältä ja sulatti melkein kaiken kiukun pois. Olin vain niin jääräpäinen, etten halunnut heti myöntää sitä. Joskus pitää vaan saada kiukutella. Rakas tietää sen ja rakastaa minua sittenkin. Kiitos siitä.
Sain lapseltani unisen halin aamulla ennen hoitoon menoa. Ja vaikka olin kiukkuinen kun hän ei pukenut tarpeeksi nopeasti ja myöhästyi hoitoon menosta, tiedän että silti hän tietää minun rakastavan häntä ja rakastaa minua takaisin ehdoitta. En ole täydellinen äiti, mutta riitän sellaisena kuin olen. Lapseni ansiosta saan olla äiti. Kiitos siitä.
Blogia kirjoittaessani kissamme painautuu kylkeäni vasten, kurahtelee ja kehrää minulle. Se seuraa minua huoneesta toiseen, on utelias ja haluaa olla siellä missä minäkin olen. Kun pötkötän huonovointisena sohvalla, se tulee viereeni ja painautuu kehräämään vatsaani vasten. Se odottaa ikkunassa kun tulen kotiin ja hyppää sohvan selkänojalle valmiiksi, että voi kurahdella ja puskea tervetulotoivotukset tullessani eteisestä. Kiitos siitä.
Minulla on maailman parhaat työkaverit. Heille voi puhua mitä vain, jaamme hyvinkin henkilökohtaisia asioita keskenämme. Kuljemme toistemme rinnalla niin elämän iloissa kuin suruissakin. Tuemme toisiamme raskaina työpäivinä. Voimme itkeä ja nauraa yhdessä. Jälkimmäistä joka ikinen päivä. Kiitos siitä.
Kirjoittaessani tätä postausta puhelimeeni kilahti viesti. Se oli päiväkodilta. Lapseni oli maalannut lumeen vaaleanpunaisen sydämen ja kirjoittanut nimensä sen viereen. Viestissä luki: "Hyvää ystävänpäivää äiti." <3
 |
| Ystävänpäivän viesti päiväkodilta. <3 |
Rakkautta on joka puolella, kun osaamme vain katsoa ympärillemme. Rakkaus antaa voimaa. Joka ikinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti