tiistai 28. maaliskuuta 2017

Raskas ihana odotus

Blogissani on ollut viime aikoina todella hiljaista. Viimeisin postaukseni oli ystävänpäivänä. Jestas sentään, miten nopeasti aika kuluu! Vasta oli jouluviikko, kun tein positiivisen raskaustestin ja sen jälkeinen aika on mennyt oikeastaan ihmetellessä ja kuulostellessa olotilaa. Mieltäni ovat myös lämmittäneet kyselyt, milloin taas kirjoitan uusia postauksia blogiini. Näköjään tälläkin hiljaiselon kaudella kävijöitä on riittänyt ihan mukavasti. Kiitos teille siitä.

Olen voinut yllättävän hyvin. Esikoista odottaessa minulla oli jatkuvasti vuotoja ja supistuksia, joiden takia jouduin elämään miltei koko raskausajan veitsenterällä. Siihen verrattuna olen selvinnyt toistaiseksi vähällä. Pahoinvointi on pysynyt kurissa, kun olen vain huolehtinut säännöllisestä ateriarytmistä ja terveellisestä ruokavaliosta. Toistaiseksi painoni on ollut hieman laskusuuntainen, vaikka nyt ollaan jo raskauden puolivälissä. Ylipainoni huomioon ottaen se on vain hyvä asia. Paino ehtii nousta vielä ihan tarpeeksi.

Nyt kevään sulatettua enimmät lumet olemme päässeet tyttären kanssa kauan odotetuille metsäretkille. Pari viikkoa sitten aloin taas käymään salilla. Hengästyn todella helposti jo arkisissa askareissa, joten se täytyy huomioida liikkuessa. Kun syke nousee liian korkeaksi, silmissä sumenee ja alkaa pyörryttää. Tulee todella huono olo. Ensimmäisellä kerralla otin vähän turhan vauhdikkaasti, minkä jälkeen jouduin hetken istuskelemaan ja ottamaan huikkaa vesipullosta. Sekin tahtoo herkästi jäädä liian vähälle, veden juominen. Pidän nykyään joka paikassa mukanani vesipulloa ja pyrin juomaan enemmän kuin normaalisti. Muuten huimaus ja huono olo on taattu.



Raskaana ollessa rauhalliset retkipolut houkuttelevat.


Oloni on muuten ollut suhteellisen hyvä ja tasainen. Olen pystynyt tekemään miltei samoja asioita kuin normaalistikin. Ainoa suurempi ongelma on ollut levottomat jalat. Olen kärsinyt niistä lapsesta asti, välillä enemmän, välillä en lainkaan. Raskauden aikana vaiva on pahentunut todella radikaalisti. Enää magnesiumtabletitkaan eivät auta. Olen kokeillut myös magnesiumsuihketta ja kylmiä kylpyjä. Kylmyys auttaa hetkeksi ja tuntuu taivaalliselta. Harmi, ettei nukkuminen jalat vesiämpärissä oikein onnistu. Usein vaeltelen ympäri taloa pari kolmekin tuntia yössä ja heiluttelen jalkojani oikein urakalla. Onneksi vaiva on ollut helpottamaan päin. Noin rv 16:lla se oli pahimmillaan.

Vauva pitää jo aikamoista jytää kohdussa. Erityisesti iltaisin kun rauhoitun istumaan sohvalle, tunnen liikkeet hyvin. Kummasti se herkistää mielen. Samalla tulee rauhallinen olo, kun tiedän että kyllä siellä sittenkin asustaa joku. Välillä kun epäusko meinaa vallata mielen. Miestä ja esikoista vähän harmittaa, kun potkut eivät vielä tunnu iholle.

Raskaus on nimensä veroisesti ainakin välillä raskasta, mutta on se myös ihanaakin. Elokuussa viimein odotus palkitaan. On uskomattoman hienoa, että saan etuoikeuden tulla toistamiseen äidiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti