Apua, jo rv 23!

Toisen lapsen odottaminen eroaa näköjään esikoisen odottamisesta todella paljon. Esikoisen odotus kului todella hitaasti ja jotenkin oli aikaa ihmetellä ja kuulostella sekasortoisia ajatuksia ja tuntemuksia. Nyt aika menee yhdellä rytinällä eteenpäin ja tajusin juuri, että kohta alkaa jo viimeinen kolmannes!

Seepramasu rv 23.

Esikoisen aikana halusin alkaa hankkimaan vauvatarvikkeita hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta pidättelin itseäni etten joutuisi pettymään, jos kaikki ei sujukaan hyvin. Tällä kertaa huomaan olevani vastahankainen eri hankintojen suhteen. Olen onneksi saanut vauvanvaatteita ystäviltäni ihan riittävästi. Turvakaukalo ja sitteri on myös jo hankittu kavereilta, mutta se suurin ostos eli vaunut on vielä tekemättä. Kauhistuin uusien vaunujen hintoja (~1000 €!) niin paljon, että se vei pitkäksi aikaa suurimmat ostohalut. Aion jatkossa silmäillä hyväkuntoisia vaunuja myös kirppareilta. Tällä kertaa minulla on tiukemmat kriteerit vaunujen suhteen, mutta onneksi etsimiseen on vielä reilusti aikaa.

Olo on muuten ollut melko tasainen koko raskauden ajan. Vauva tuntuu olevan samanlainen tänttähäärä kuin isosiskonsa; jo tässä vaiheessa hän jumppailee kovasti ja iskee niin napakoita potkuja, että ne näkyvät jo päälle päin. Ja voin kertoa, että ne myös tuntuvat. Paras aika jumppailulle on iltaisin, kun rauhoitun paikoilleni.

Levottomat jalat ovat alkaneet vaivata taas. Olen myös alkanut valvomaan joka yö 2-4 tuntia keskellä yötä. Iltaisin simahdan jo klo 20 ja herään heti puolenyön jälkeen. Olen silloinkin todella väsynyt, mutta en vain saa millään unen päästä kiinni. Viime yönä lueskelin kirjaa, söin pientä yöpalaa, kävelin ympäri taloa, katselin nukkuvaa esikoista ja pötköttelin sohvalla mietiskellen niitä näitä. 

Oikean nukkumisasennon löytäminen on jo haasteellista. Liitoskipujen takia herään jokaiseen kyljenkääntöön. Jos olen pitkään toisella kyljellä, lonkkaa alkaa särkeä. Selälläni en pysty olemaan, koska vauva painaa suuria suonia ja alan voida todella huonosti. Huomasin sen myös tänään käydessäni kampaajalla. Varoitin jo etukäteen kampaajaa, että saatan alkaa voida huonosti pesutuolissa. Onneksi sain siinä suhteellisen pystyn asennon, mutta silti jouduin loppuajan hengittelemään tehostetusti että pysyn tolkuissani. Mukillinen kylmää vettä ja jaloittelu onneksi auttoi.

Tänään minulla on siitä harvinainen päivä, että saan viettää koko päivän ihan omassa rauhassani. Kävin kampaajalla, nautiskelin herkkumunkin kahvin kanssa ja kirjoitin rauhassa blogia. Kerrankin saan kuunnella Spotifysta juuri sitä musiikkia, mitä itse haluan. Tänään soivat Kill Bill 1 & 2 soundtrackit. Ajattelin käydä vielä rauhallisella kävelylenkillä kauniissa auringonpaisteessa. Sen sijaan taivas repesi heti kotiintuloni jälkeen ja ulkona tulee vaakatasossa kaikkea mahdollista veden ja rakeiden väliltä. Hemmottelen siis itseäni ja otan päikkärit.

Kauniita unia ja ihanaa maanantaita! :)