Minä, ylpeä sairaanhoitaja

Tänään 12.5. on kansainvälinen sairaanhoitajan päivä, joka on myös Florence Nightingalen syntymäpäivä. Florence vaikutti suuresti sairaaloiden puhtauteen ja teki töitä koulutettujen sairaanhoitajien saamiseksi sairaaloihin, mikä vähensi huomattavasti potilaiden kuolleisuutta. Hän oli myös taitava tilastotieteilijä ja aktiivinen naisen aseman edistäjä. Hän on edelleen nykyajan hoitajien esikuva ja roolimalli.

Florence Nightingale 1820-1910
Lähde: http://www3.hants.gov.uk/biographies/florence-nightingale.htm

Itse en tiennyt lainkaan, millaiselle alalle lähdin opiskelemaan suoraan lukiosta. Sain idean sairaanhoitajan koulutuksesta, kun kävin ammatinvalintapsykologin testeissä ja hän suositteli vahvasti että hakeutuisin hoitoalalle. Töitä kuulemma riittäisi niin paljon kuin ehtisin tehdä. Ensimmäinen harjoittelu terveyskeskuksen vuodeosastolla avasi silmäni. Jo eritteiden haju ulko-ovella järkytti. Olin aivan valmis lopettamaan koulun kesken, mutta keskusteltuani opettajieni, ystävieni ja perheeni kanssa päätin jatkaa sitä.

En silti missään vaiheessa ollut täydellä sydämelläni mukana opiskelussa. Sairaanhoitajan työ oli paljon raskaampaa ja raaempaa, kuin olin kuvitellut. Sinnittelin kuitenkin opinnot ja harjoittelut jotenkin läpi. Sain jopa kohtuullisen hyviä arvosanoja. Opiskelu tuntui kuitenkin todella väkinäiseltä loppuun saakka. En edes mennyt valmistujaisjuhlaani. Sain paperit postissa, enkä juhlinut asiaa mitenkään. Tunsin että olin jotenkin pettänyt itseni ja muut, tunsin etten ollut saavuttanut mitään.

Valmistumisen jälkeen hakeuduin muun alan töihin, kunnes parin vuoden kuluttua jostain tuli idea kokeilla kuitenkin oman alan työtä. Kaiketi aikuistuin ja sisuunnuin tarpeeksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen aloin tehdä ensin keikkoja terveyskeskuksen akuutilla vuodeosastolla, siirryin pian pidempiaikaisiin sijaisuuksiin, sitten sain töitä erikoissairaanhoidosta sisätautiosastolta ja lopulta sain vakinaisen paikan. Paikkakunnan vaihdoksen takia hain toiseen sairaalaan töihin, mutta siellä minua kosiskeltiin sisätautien sijaan kirurgiselle vuodeosastolle. Tunsin heti olevani kotona.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että sain oman alan töihin palattuani todella kannustavaa kohtelua ja perusteellista perehdytystä. Ei ollut niin hölmöä kysymystä, mitä en olisi voinut esittää. Opin valtavasti ensimmäisinä vuosina ja edelleen uutta tulee jatkuvasti. Tosin se kuuluu tähän alaan. Uuden tutkimustiedon ja uusien hoitovälineiden myötä käytännöt muuttuvat koko ajan. Olen oppinut sen, että tietynlainen epävarmuus kuuluu tälle alalle, mutta ainakin omilla työpaikoillani aina on ollut joku, jonka kanssa asioita pohtia ja kyseenalaistaa. Tällä alalla koskaan ei ole valmis. On jopa vaarallista uskoa olevansa. Uuden oppiminen pitää virkeänä ja ehkäisee kyynistymistä ja leipääntymistä.

Nyt yli 10 vuotta alalla oltuani voin sanoa olevani ylpeä sairaanhoitajan ammatista. Alku ei ollut paras mahdollinen, mutta ponnistelu ja alan katsominen avoimin silmin ja uusi aloitus puhtaalta pöydältä kannatti. Parasta työssäni on hyvä työyhteisö, mukavat ja kannustavat työkaverit ja se, kun näkee potilaiden voinnin kohenemisen. Rankkaa, kyllä. Palkitsevaa, ehdottomasti.

Hyvää sairaanhoitajan päivää 2017!