maanantai 31. heinäkuuta 2017

Loppuraskauden rakkauskuplassa

Eilen ja tänään on ollut ihan hassu olo. Ihan kuin olisin vastarakastunut, liitelen pää pilvissä ja jalat ilmassa. Iltakävelyllä teki mieli alkaa juoksennella pitkin kylätietä tuulen mukana ja levittää kädet siiviksi. Nauraa ääneen ihan nauramisen ilosta. Maailma näyttää vaaleanpunaiselta. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Villi veikkaukseni liittyy loppuraskauden hormoneihin. Olipa syy mikä tahansa, se tuntuu todella hyvältä.

Vaikkeivat raskaushormonit vaikuttaisikaan taustalla, on välillä muutenkin hyvä pysähtyä ja miettiä kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus ja onnellisuus kulkevat nimittäin käsi kädessä. Haastavana päivänä kiitollisuuden löytäminen edes yhdestä asiasta saattaa kantaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne voi olla jo ihan erilainen. Hyvänä päivänä kiitollisuutta ja onnea voi pursuta loputtomasti.



Kauniin värinen lehti harmaata taustaa vasten, kuin onnen helmi arjen keskellä.

Tänään onnellisuuden aiheita on tullut jatkuvasti mieleen. Tässä muutamia:

  • Teimme yhdessä esikoisen kanssa hyvää ruokaa uudella reseptillä.
  • Ilmassa on ripaus syksyn kirpeyttä ja kuulautta.
  • Kypsyvä ohrapelto näytti todella kauniilta aaltoillessaan tuulen mukana.
  • Aurinko tuli esille aamupäivän pilvisyyden jälkeen.
  • Kaikki tärkeimmät asiat ovat valmiina uutta perheenjäsentä varten.
  • Olen kuunnellut Spotifysta hyvää musiikkia.
  • Olen saanut ottaa kahdet nokoset sohvalla ja lepäillä aina kun on tuntunut siltä.
  • Tunnen että minua rakastetaan, todella moni ajattelee minua ja toivoo minulle ja perheelleni hyvää.
  • Minulla on turvallinen olo ja saan elää rauhassa perheeni kanssa.
  • Istuessani illalla omassa rauhassa ulkona sain kuunnella hiljaisuutta, kyyhkyn kujerrusta ja haavan havinaa lempeässä tuulessa.
Mitä enempää ihminen voisi toivoa? Mistä sinä voisit olla tänään kiitollinen?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Raskaana olevan naisen vartalo - avoin arvostelulle?

Törmäsin jo esikoista odottaessani kummalliseen ilmiöön. Raskaana olevan naisen vartalo on täysin avoin kaikelle arvostelulle. Tuntemattomat ja puolitutut saattavat myös varoittamatta tulla koskemaan vatsaa ja töksäytellä mitä kummallisimpia kommentteja. Olen itse kokenut koskettelun ilman lupaa todella tungettelevana ja ahdistavana. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen reviiri, joka kummallisesti hämärtyy odottavan äidin kohdalla. Ihan kuin hänen persoonansa katoaisi johonkin ja hänestä tulisi vain näyttelyesine, tavara.

"Oletpa sä valtava."
"Onpa sun maha tosi iso."
"Ootko ihan varma ettet odota kaksosia?"
"Siitä tietää että sä oot tulossa, kun sun maha tulee ekaks esiin nurkan takaa ja hetken kuluttua sä itse."
"Miten sä voit elää noin ison mahan kanssa?"
"Ei susta kyllä raskauden hehkua huomaa."

Odotusaikana äidin olo ei välttämättä ole hehkein mahdollinen, joten voitte kuvitella miten hiveleviä vastaavat kommentit ovat. Ensimmäinen reaktio on hölmistyminen, toinen reaktio tyrmistyminen ja kolmas mielen pahoittaminen. Jokainen haluaisi varmasti näyttää odotusaikana kauniilta ja loistaa sitä salaperäistä raskauden hehkua, josta kovasti puhutaan. Raskauden hormonimyrskyssä odottava äiti on tavallistakin helpompi saada pahoittamaan mielensä ja jopa itkemään. Siksi toivon ihmisten miettivän jatkossa kahdesti, miten puhuvat tulevalle äidille.

En voi ymmärtää, mitä töksäyttelijöiden päässä oikein liikkuu. Ilmeisesti ei yhtään mitään. Kokevatko he odottavan äidin olemuksen niin vieraana ja tavallisesta poikkeavana, etteivät he tiedä miten heidän pitäisi asiaan reagoida? Odottavia äitejä on kuitenkin aina ollut ja aina tulee olemaan. Ei ole mistään kummallisesta kyse. Kommentoivatko samat ihmiset myös ylipainoisille ihmisille, että oletpa läski? Tai kutsuvatko he laihaa teini-ikäistä anorektikoksi?

Jos et keksi mitään kaunista sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Toisaalta olen saanut myös ihania ja vilpittömiä kommentteja, joista on tullut pitkäksi aikaa hyvä mieli ja onnen kyyneleet silmiin.
"Onpa sulla ihana masu."
"Sä ihan hehkut."
"Sä näytät tosi hyvinvoivalta."
"Saanko koskettaa sun masua?"



Ihana vauvamasuni, jota tulee pian ikävä. <3

Oletko sinä saanut odotusaikana hämmentäviä kommentteja ulkonäöstäsi?

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Odotuksen viimeinen kuukausi

Blogi on jäänyt viime aikoina entistä enemmän taka-alalle. Olen huomannut haluavani käpertyä omaan kuplaani ja kääntynyt selvästi sisäänpäin. Sanoinkin eräänä päivänä puoliksi vakavissani miehelle, että voisin ihan hyvin vetäytyä jollekin erämaamökille ja erakoitua sinne. Ajatukset ovat paljon vauvassa ja tulevassa synnytyksessä. Välillä hirvittää, välillä odotan sitä malttamattomana. Elokuussa perheeseemme syntyy uusi jäsen. Uskomatonta!

Vauvan tarvikkeet ovat melko pitkälle kasassa. Olen viikkaillut esikoisen kanssa vaatteita hoitopöydän laatikoihin ja varustanut kaappia vauvan tarvikkeilla. Tens-laite uusine elektrodeineen odottaa valmiina. Jotain pientä vielä puuttuu, muttei mitään mitä ilman ei pääsisi alkuun. Sairaalakassi pitäisi pakata valmiiksi tai ainakin miettiä, mitä siihen pitäisi varata.

Olen käyttänyt ajan puuhailemalla esikoisen kanssa pieniä juttuja jaksamiseni mukaan. Joka päivä olen ottanut päikkärit tai ainakin lepäillyt aina tarpeen mukaan sohvalla. Supistukset ovat kertoneet, milloin on tullut oltua liikaa pystyasennossa. Välillä on tuntunut, että pää hajoaa kun en pääse metsäretkille tai reippaille kävelylenkeille. Onneksi ei tarvitse kärvistellä enää pitkään. Esikoinen pitää huolta siitä että päivät menevät nopeasti, vaikka itsestä tuntuu etten ole tehnyt päivän aikana yhtään mitään järkevää.

Olen onneksi löytänyt taas lukemisen ilon. Meistä on tullut kirjaston vakioasiakkaita, kun olen hakenut hyllystä varaamiani kirjoja ja palauttanut pinon entisiä. Sormet aivan syyhyävät päästä uusien kirjojen kimppuun. Kuljetan kirjaa mukanani miltei joka paikkaan, minne menen. Monta upeaa tarinaa on takana ja monta yhtä upeaa vielä edessä. Yritän tietoisesti lukea nyt mahdollisimman paljon, koska ainakaan esikoisen vauva-aikana muussautuneet aivoni eivät pystyneet keskittymään lukemiseen moneen vuoteen.


Menossa Ibsenin Nukkekoti. Lukulistalla täytyy olla yksi näytelmä.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Buzzador-kampanja: Storytel-palvelun kokeilu 30 vrk - sisältää linkin

Olen Buzzadorin käyttäjä, mikä tarkoittaa että saan ajoittain sen kautta kokeiluun tuotteita ja palveluita. Vastineeksi kerron niistä eteenpäin tuttavilleni ja kirjoitan arvostelun Buzzador-sivustolle. Kannattaa rekisteröityä mukaan! Mitä aktiivisempi olet, sitä paremmin saat kampanjatarjouksia.


Screenshot puhelimeni näytöltä Storytel-palvelusta.


Tällä kertaa sain kokeiltavaksi Storytel-palvelun 30 vrk ajaksi. Sen kautta pystyy kuuntelemaan rajattomasti kirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi älypuhelimella ja tabletilla.

Tekniikan ihmelapsena minulle tuli heti ongelmia rekisteröitymisen kanssa. En päässyt eteenpäin, kun en halunnut antaa palvelulle korttitietojani. Sain kuitenkin ladattua puhelimeeni Storytel-sovelluksen, jonka kautta pystyin selaamaan valikoimaa ja testaamaan pikkupätkiä kirjoista. Storytelissä on tuhansia kirjoja, joita pääsee selaamaan eri kategorioiden alta. Itse olin hieman pettynyt lastenosastoon, josta en löytänyt kauheasti mitään kiinnostavaa. Aikuisille oli kyllä hyvin tarjolla myös uusia kirjoja.

En ole aiemmin käyttänyt mitään e-kirjapalvelua. Minulla on käytössä vain älypuhelin, joten sen ruudulta kirjan lukeminen on suoraan sanottuna tuskaista. Tabletilla käyttömukavuus olisi varmasti aivan eri luokkaa. Voisin kuvitella, että e-kirjapalvelu toimii erityisen hyvin reissuissa. Autossa tai junassa voi kuunnella e-kirjoja, vaikka kärsisikin matkapahoinvoinnista. Itse en nimittäin voi lukea mitään autossa. Muuten paha olo on taattu.

Täytyy myös myöntää, että olen lukemisen suhteen todella vanhanaikainen. Minusta on ihana suunnitella lukulistoja, varailla kirjoja kirjastosta ja kuljeksia hiljaisten kirjahyllyjen välissä kirjojen tuoksusta nauttien. Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä kirjan tuoksu pitäisi pullottaa. Jokainen kirja tuoksuu hieman erilaiselta. Koulukirjat tuoksuvat ihan erilaiselta kuin vaikkapa klassikkokirjat.

Ehkäpä sähköiset lukupalvelut ovat sinun juttusi. Käy kokeilemassa ja kerro kokemuksiasi! Tykkäätkö mieluummin lukea kirjasi sähköisessä muodossa vai perinteisinä kirjoina? Miksi?

#storytelbuzz17 #buzzador