keskiviikko 10. tammikuuta 2018

10 x juuri nyt 1/2018

Katkaisen blogihiljaisuuden kertomalla meidän kuulumisia muodossa 10 x juuri nyt. Käytin sitä ensimmäisen kerran vähän ennen vauvan syntymää. Edelliset vastaukset näet täältä.

Olen innoissani: Uudesta vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteesta. Jos vain voisin, istuisin nenä kirjassa kiinni ja poistuisin välillä vain hakemaan kirjastosta uusia kirjoja haasteeseen.

Haluan: Oman saunan. Kärsin suunnattomasti siitä, ettei meillä ole saunaa. Olisi niin ihanaa käydä tyttöjen kanssa saunassa ulkoilun jälkeen. Paremman puutteessa käymme uimahallin saunassa pikalöylyissä.

Luen: kirjaa "Minä olen Malala. Koulutyttö jonka taliban yritti vaientaa." Kirja herättää paljon ajatuksia ja saa arvostamaan kaikkea sitä, mikä meidän maassamme on hyvin. Herkästi tulee pidettyä asioita itsestäänselvyytenä.

Kuuntelen: 2Cellos. Jos et ole vielä tutustunut, niin tee se ihmeessä! Ihan hervottomat kaverukset, jotka soittavat tunnettuja biisejä kahdella sellolla.






Haistan: Savun tuoksun uunin lämmityksen jäljiltä. Ulkona on pakkasta, mutta sisällä mukavan lämmin.

Maistan: mielessäni kesän, metsämansikat ja mustikat. Tämän talven aikana on tehnyt mieli lähteä jonnekin etelään enemmän kuin koskaan. Pimeys ja jatkuva vesisade alkaa ihan hieman tympäistä. Onneksi nyt on ollut jo sentään pari päivää pakkasta, jee! Jospa se talvi viimeinkin tulisi, kohta tammikuun puolivälissä.

Tunnen: silmäluomieni olevan lyijynraskaat. Pidän silti kiinni omasta ajastani ja teen kerrankin jotain ihan vain siitä ilosta, ettei se hyödytä ketään muuta kuin minua. Hah!

Katson: läppärin akun nopeasti pienenevää symbolia ja manailen, kun akku tyhjenee niin nopeasti. En jaksaisi alkaa kiskomaan latauspiuhaa monen mutkan takaa.

Odotan: sitä, että saisin nukuttua pidempiä pätkiä kerralla. Vauvalla on nyt joku vaihe, että hän heräilee öisin usein syömään. On hän kyllä kasvanutkin hurjasti ja oppii jatkuvasti uusia taitoja.

Suunnittelen: meneväni huomenna ensimmäiselle pitemmälle vaunulenkille. Aktiivisuusranneke on ensimmäistä kertaa latauksessa synnytyksen jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Liikkuminen on jäänyt turhan vähälle ja sen huomaa kaikessa. Onneksi pohjalta on hyvä ponnistaa. Jos saisi samalla energiaa kirjoittamiseen ja uusiin postauksiin.