tag:blogger.com,1999:blog-26974585406168872732024-03-13T05:17:50.247+02:00J'adore cette baguette!Sairaanhoitajan blogi perheen, työn ja opiskelun yhdistämisestä. Aitoa elämää.Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.comBlogger75125tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-54470336524518133692020-04-01T09:00:00.000+03:002020-04-01T09:00:06.996+03:00Kierrätä minut!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-keatzXwG9j8/Xn-kWn-CWuI/AAAAAAAAAmM/dci7R5d8hbkHQ4N2dgh6ZQnCtFnaeNOFQCLcBGAsYHQ/s1600/recycle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="237" data-original-width="246" src="https://1.bp.blogspot.com/-keatzXwG9j8/Xn-kWn-CWuI/AAAAAAAAAmM/dci7R5d8hbkHQ4N2dgh6ZQnCtFnaeNOFQCLcBGAsYHQ/s1600/recycle.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun minua ei enää ole</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kierrätä minut, kiitos</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kun potkaisen tyhjää</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">nukun pois</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">heitän veivini</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">poistun keskuudestanne</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ja jätän tämän maailman</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Unohda komea hautakivi</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">muistomerkit</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">turhat krumeluurit</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">itkijäiset</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sen sijaan pukeudu pieruverkkareihin</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ja Nokian kumppareihin</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">niihin keltaisiin</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suuntaa meren rantaan tai järven</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">heitä tuhkaani aalloille</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">kellumaan ikiajoiksi</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">muistuttamaan lapsiani</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">veden äärellä</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Äiti on aina läsnä</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">ja loput hautaa johonkin kauniiseen paikkaan</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">jossa on kaunis maisema</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">jossa voit haudalleni istuttaa kauniin puun</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">(Lempipuuni on vaahtera)</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">sen juuriin imeydyn</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">ja kun pikkulinnut istahtavat sen oksille</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">ne hämmästyvät</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">onpa vahva puu</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">jolla tuore sielu</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">ikiaikainen</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">muistuttavat lapsiani</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">puun juurella</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Äiti on aina läsnä.</span></div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-10661072365177294272020-03-30T09:00:00.000+03:002020-03-30T09:00:09.297+03:0010 x juuri nyt maaliskuussa 2020<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Elämä ei ole entisensä sen jälkeen, kun supervirus alkoi valloittaa hallitsemattomasti maailmaa. Se on väistämättä vaikuttanut liki kaikkeen, mitä ja miten toimimme, mitä ajattelemme, miten puhumme ja miten vaikutamme meitä ympäröivään maailmaan teoillamme ja sanoillamme.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen kahdesti aiemmin blogannut aiheella "10 x juuri nyt". Niinpä käytän samaa pohjaa nähdäkseni, mikä on muuttunut kahdessa vuodessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Edelliset vastaukset näet </span><a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/08/10-x-juuri-nyt.html" style="font-family: verdana, sans-serif;" target="_blank">täältä</a> <span style="font-family: Verdana, sans-serif;">ja <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.com/2018/01/10-x-juuri-nyt-12018.html" target="_blank">täältä</a></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>Olen innoissani</i>: blogihiljaisuuden rikkomisesta. Pitkästä aikaa maltan pysähtyä ajatusteni äärelle.<br /><br /><i>Haluan</i>: saada takaisin turvallisuuden tunteen. Pelko tuntuu epämääräisenä möykkynä sisällä. Epätietoisuus, ahdistus, suru. Ne ovat päivittäisiä tunteita nykyään.<br /><br /><i>Luen</i>: kirjaa Tarja Halosesta. Lopetin juuri Barack Obaman Unelmia isältäni. Politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Erityisesti minua kiinnostavat kasvutarinat, joissa kuvataan ihmisen kehityskaarta johtajaksi. Mitkä tekijät ovat johtaneet hänet siihen, miksi hän on halunnut johtajaksi, mitä hän on tehnyt päästäkseen siihen missä on, kokeeko hän olevansa oikeassa paikassa, kuinka unelmat ovat muuttuneet aikojen saatossa?<br /><br /><i>Kuuntelen</i>: Lindsey Stirlingiä. Kiitos pikkuveljelleni musiikkivinkistä. En ensin lämmennyt Lindseylle, mutta nyt se soi meillä päivittäin. Myös tytöt tykkäävät etenkin hänen musiikkivideoistaan.</span><br />
<i style="font-family: verdana, sans-serif; text-align: center;"><br /></i>
<i style="font-family: verdana, sans-serif; text-align: center;">Haistan</i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif; text-align: center;">: keväisen maan ja raikkaan ilman istuessani ulkona.</span><br />
<div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /><i>Maistan</i>: tuoreen ruohosipulin, jonka varsia esikoinen toi viljelylaatikosta.<br /><br /><i>Tunnen</i>: olevani kuilun partaalla. Tiedän, että minun on jossain vaiheessa hypättävä, mutta juuri nyt vain odotan. En yhtään tiedä, mitä kuilun pohjalla on. Toivon, etten putoaisi aivan pohjalle asti ja että sinne minne putoan, yltäisi edes vähän valoa. Pidän myös kiinni toivosta, ettei minun tarvitsisikaan hypätä.<br /><br /><i>Katson</i>: lapsiani leikkimässä yhdessä. Heissä on tulevaisuus.<br /><br /><i>Odotan</i>: sitä, että elämä pääsisi palaamaan mahdollisimman normaaliksi. Että pääsisimme tekemään niitä hauskoja asioita, joita nyt emme voi tehdä. Käymään uimahallissa ja Lintsillä, menemään ahdistumatta ruokakauppaan (!), näkemään kavereita ja läheisiä.<br /><br /><i>Suunnittelen</i>: sote-johtamisen opintojen jatkamista soveltuvin osin. Höllään suosiolla opiskelua tässä vaiheessa ja keskitän voimiani työhön. On tärkeä huomioida myös omaa jaksamista näin poikkeuksellisessa elämänvaiheessa.</span></div>
</div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-90002910123706294562020-03-28T12:56:00.000+02:002020-03-28T21:31:41.076+02:00Bloggaaminen sallittu!<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen viimeksi blogannut tammikuussa 2018. Silloin meillä oli puolivuotias vauva, jonka kasvua ja kehitystä saimme ihailla. Ajattelin hieman kauhulla töihinpaluuta äitiysloman jälkeen. Esikoinen oli juuri saanut adhd-diagnoosin ja tukitoimia käynnisteltiin hiljalleen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna elämä oli sittenkin tuttua ja turvallista. Todella moni asia oli hyvin, vaikka sitä pitikin itsestäänselvyytenä.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kukapa olisi uskonut, että nyt kaksi vuotta myöhemmin elämme Suomessa poikkeusoloissa. Lintukotoomme on tunkeutunut hengenvaarallinen virus, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa ja aiheuttanut pandemian. Epidemia Suomessa on jo alkanut. Todettuja tapauksia meillä on jo yli 1000 ja arvioituja tapauksia on jo moninkertaisesti enemmän. (Lähde: <a href="https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tilannekatsaus-koronaviruksesta" target="_blank">THL</a>)</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Meidän elämässämme Covid-19 näkyy monin eri tavoin. Lapsemme saavat olla koulussa ja päiväkodissa kriittisten työpaikkojemme takia, mutta olemme pitäneet heidät kotona aina kuin suinkin mahdollista. En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt ruokakaupassa. Mies hoitaa keskitetysti ruokakauppareissut yksin.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapsille karanteeni on ollut rankkaa, mutta toisaalta he ovat olleet tyytyväisiä siitä, että ainakin toinen vanhemmista on aina kotona. Mummi ei ole voinut tulla kylään, joten lapset ovat puhuneet videopuheluita hänen kanssaan. Kavereita on kova ikävä ja 2 v kuopus puhuu päivittäin heistä ja päiväkodin hoitajista. 8 v esikoinen viestittelee ja juttelee päivittäin WhatsAppin välityksellä kavereilleen. Sähköinen yhteydenpito ei tietenkään korvaa fyysistä läheisyyttä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tilanne on todella ahdistava sekä yksilöille, perheelle, työpaikoille, että koko yhteiskunnalle. Aloin pohtia, mitä itse voisin tehdä. Laitoin bloggaamisen tauolle 2018 siksi, että koin ettei minulla ole mitään fiksua sanottavaa. Kirjoittaminen on kuitenkin erittäin hyvä tapa saada purettua ahdistusta ja epävarmuutta, jota suurin osa meistä tuntee tällä hetkellä. Niinpä aion rueta jälleen kirjoittamaan ajankohtaisista asioista. Tervetuloa taas mukaan!</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Moni asia on laitettu kiellettyjen listalle, mutta onneksi bloggaaminen on sallittu!</span></div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-37579420119421746482018-01-10T23:01:00.002+02:002018-01-10T23:01:15.575+02:0010 x juuri nyt 1/2018<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Katkaisen blogihiljaisuuden kertomalla meidän kuulumisia muodossa 10 x juuri nyt. Käytin sitä ensimmäisen kerran vähän ennen vauvan syntymää. Edelliset vastaukset näet <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/08/10-x-juuri-nyt.html" target="_blank">täältä</a>.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Olen innoissani</i>: Uudesta <a href="http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2018(154037)" target="_blank">vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteesta</a>. Jos vain voisin, istuisin nenä kirjassa kiinni ja poistuisin välillä vain hakemaan kirjastosta uusia kirjoja haasteeseen.<br /><br /><i>Haluan</i>: Oman saunan. Kärsin suunnattomasti siitä, ettei meillä ole saunaa. Olisi niin ihanaa käydä tyttöjen kanssa saunassa ulkoilun jälkeen. Paremman puutteessa käymme uimahallin saunassa pikalöylyissä.<br /><br /><i>Luen</i>: kirjaa "Minä olen Malala. Koulutyttö jonka taliban yritti vaientaa." Kirja herättää paljon ajatuksia ja saa arvostamaan kaikkea sitä, mikä meidän maassamme on hyvin. Herkästi tulee pidettyä asioita itsestäänselvyytenä.<br /><br /><i>Kuuntelen</i>: 2Cellos. Jos et ole vielä tutustunut, niin tee se ihmeessä! Ihan hervottomat kaverukset, jotka soittavat tunnettuja biisejä kahdella sellolla.</span><div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/D9LrEXF3USs/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/D9LrEXF3USs?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/eVH1Y15omgE/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/eVH1Y15omgE?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /><br /><i>Haistan</i>: Savun tuoksun uunin lämmityksen jäljiltä. Ulkona on pakkasta, mutta sisällä mukavan lämmin.<br /><br /><i>Maistan</i>: mielessäni kesän, metsämansikat ja mustikat. Tämän talven aikana on tehnyt mieli lähteä jonnekin etelään enemmän kuin koskaan. Pimeys ja jatkuva vesisade alkaa ihan hieman tympäistä. Onneksi nyt on ollut jo sentään pari päivää pakkasta, jee! Jospa se talvi viimeinkin tulisi, kohta tammikuun puolivälissä.<br /><br /><i>Tunnen</i>: silmäluomieni olevan lyijynraskaat. Pidän silti kiinni omasta ajastani ja teen kerrankin jotain ihan vain siitä ilosta, ettei se hyödytä ketään muuta kuin minua. Hah!<br /><br /><i>Katson</i>: läppärin akun nopeasti pienenevää symbolia ja manailen, kun akku tyhjenee niin nopeasti. En jaksaisi alkaa kiskomaan latauspiuhaa monen mutkan takaa.<br /><br /><i>Odotan</i>: sitä, että saisin nukuttua pidempiä pätkiä kerralla. Vauvalla on nyt joku vaihe, että hän heräilee öisin usein syömään. On hän kyllä kasvanutkin hurjasti ja oppii jatkuvasti uusia taitoja.<br /><br /><i>Suunnittelen</i>: meneväni huomenna ensimmäiselle pitemmälle vaunulenkille. Aktiivisuusranneke on ensimmäistä kertaa latauksessa synnytyksen jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Liikkuminen on jäänyt turhan vähälle ja sen huomaa kaikessa. Onneksi pohjalta on hyvä ponnistaa. Jos saisi samalla energiaa kirjoittamiseen ja uusiin postauksiin.</span></div>
</div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-28603744018497290132017-11-24T23:02:00.000+02:002017-11-24T23:13:56.695+02:00Synnytyksenjälkeisestä unettomuudesta toipuminen<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kerroin <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/10/kun-aiti-ei-nuku.html" target="_blank">aiemmin</a> kärsineeni synnytyksenjälkeisestä unettomuudesta. Onneksi hain nopeasti apua ja myös sain sitä tehokkaasti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Akuuttipsykiatrian poliklinikalla tapasin ensimmäiseksi lääkärin ja psykologin. Teimme suunnitelman, miten hoidon suhteen toimitaan ja minne voin olla yhteyksissä yölläkin jos alan voida todella huonosti. Lääkäri aloitti lääkityksen ja kertoi kyseessä olevan suhteellisen yleinen tila synnytyksen jälkeen, johon on saatavilla tehokasta hoitoa. Se tarkoitti lääkityksen lisäksi psykologin luona käymistä alkuun kahdesti viikossa. Muina tukitoimina perhetyöntekijä kävi kärryttelemässä vauvan kanssa pari kertaa viikossa ja neuvolan terveydenhoitaja kävi kyläilemässä ja soitteli miten meillä menee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-CFoYhcBfdgA/WhiF1wyo3aI/AAAAAAAAAhU/Etewt3O13EoMRyIzh2dF_PDnKqSh-prAQCLcBGAs/s1600/IMG_20171119_191215_402.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1331" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-CFoYhcBfdgA/WhiF1wyo3aI/AAAAAAAAAhU/Etewt3O13EoMRyIzh2dF_PDnKqSh-prAQCLcBGAs/s400/IMG_20171119_191215_402.jpg" width="332" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valoa pimeydessä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensin psykologin luona käyminen jotenkin hävetti ja nolotti. Sitten aloin ymmärtää, että ihminen todellakin on kokonaisuus. Psyykkinen hyvinvointi menee käsi kädessä fyysisen kanssa. Sen häiriö ei ole heikkouden merkki. Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. On vahvuutta myöntää olevansa avun tarpeessa. Itselläni vaikutti paljon halu olla hyvä äiti lapsilleni. Se madalsi kynnystä hakea apua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Psykologin kanssa kävimme läpi synnytyksenjälkeiseen unettomuuteen johtavia syitä. Muokkasimme ajatusmalleja uusiksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>"Minun on pakko nukkua, kun vauvakin nukkuu."</i></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">-> Seurauksena se, etten todellakaan nukkunut ja ahdistuin ajatuksesta vain enemmän. Harva ihminen pystyy nukkumaan pakotettuna. Tähän löytyi armollisempi ajatus: <i>"Voin levätä silloin, kun vauva nukkuu."</i> Lepääminen ja rentoutusharjoitusten tekeminen auttaa pitkälle. Silloin käy helposti mikrounessa, mitä ei välttämättä itse tule rekisteröityä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>"Minun täytyy nukkua x tuntia."</i></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">-> Parempi ajatusmalli tähän oli, että mikrounetkin riittävät. Kun ei tule paineita tuntimääristä, uneen vaipuminen on helpompaa ja tuleekin oikeasti nukuttua pidempi aika.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>"En selviä tulevasta päivästä näin vähällä unella."</i> <i>"En selviä tästä yöstä."</i></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">-> Parempi ajatus: <i>"Olen selvinnyt tähänkin asti."</i> Tuli voittajafiilis. Sisuunnuin. No hemmetti, olen todellakin selvinnyt tähänkin asti! Myös ne haastavat ajat esikoisenkin kanssa. Selviän tästäkin!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>"Olen huono äiti. Tunnen etten pärjää lasten kanssa. Tunnen itseni todella epävarmaksi."</i></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">-> Parempi ajatus: <i>"Olen riittävän hyvä äiti. Olen lapsilleni paras äiti maailmassa."</i> Äitiys ei ole kilpailu. Sitä ei suoriteta. Se eletään ja koetaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Painiskelin muutenkin huono äiti -fiilisten kanssa. Psykologin kanssa käydyt keskustelut onneksi rauhoittivat minua. On ihan normaalia tuntea epävarmuutta uuden perheenjäsenen kanssa etenkin alussa, kun vauva hakee paikkaansa perheessä ja olenkin yhtäkkiä vastuussa yhden sijaan kahdesta lapsesta. Pikkuhiljaa päivittäisten rutiinien muodostuminen toi varmuutta ja itseluottamusta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alkuun tuntui haastavalta mennä käymään kaupassa pienen vauvan ja vilkkaan esikoisen kanssa. Psykologin kanssa teimme haasteen minulle käydä lasten kanssa yhä enemmän ihmisten ilmoilla. Ensimmäisellä kerralla minun piti vain käydä ostamassa tölkillinen maitoa, mutta kun vauva olikin niin rauhallinen niin shoppailin kokonaisen kärryllisen ruokatarvikkeita. Huomasin pärjääväni vauvan kanssa hyvin, joten pian rutiinien muodostuttua kävimme kirppareilla, kahviloissa, shoppailemassa ja ravintolassa. Huom! Vain minä ja vauva tai molemmat lapset! Liikkuminen alkoi tuntua sitä helpommalta, mitä enemmän sain kokemusta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yksi suuri stressiä lisäävä tekijä oli se, että minun oli synnytyksen jälkeen vaikea suhtautua esikoiseen, joka oli siihen asti ollut koko maailmani. En ollut lainkaan varautunut vierauden tunteeseen ja toivon, että neuvolassa puhuttaisiin ilmiöstä jo etukäteen. Alussa se tuntui todella hurjalta. Kun hän tuli pitkästä aikaa syliini istumaan, hän tuntui ensinnäkin fyysisesti aivan valtavan suurelta. Hän ei jotenkin tuntunut sopivan syliini. Hän vain tuntui oudolta. Yhtäkkiä en enää tiennyt mitä puhuisin hänelle. Esikoinenkin varmasti huomasi, että äiti käyttäytyy jotenkin kummallisesti. Tilanne on kuormittanut häntäkin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varsinainen käännekohta tapahtui, kun järjestimme äiti-tytär -päivän esikoisen kanssa. Mies oli koko päivän vauvan kanssa reissussa, kun me teimme esikoisen toivomia asioita ihan vaan kahdestaan. Leikimme yhdessä leikkipuistossa, kävimme hampurilaisella ja kahvilassa ja polskimme uimahallissa. Päätimme illan katsomalla leffaa kotisohvalla ja syömällä herkkuja. Olimme kuin ennen vanhaan, ennen vauvan syntymää. Sen päivän aikana löysin jälleen kadonneen yhteyden esikoisen kanssa. Olemme järjestäneet sen jälkeenkin kahdenkeskistä laatuaikaa. Sen ei välttämättä tarvitse kestää koko päivää. Pienetkin hetket ovat tärkeitä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, veisin psykologilleni ison ruusukimpun. Hän antoi minulle niin paljon eväitä ja luottamusta selvitä paremmin myös tulevista kriiseistä elämässäni. Kiittäisin häntä siitä, että sain uneni ja mielenrauhani takaisin. Hänen ansiostaan olen pystynyt nauttimaan taas lasteni seurasta. Sain elämäni takaisin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Sophie</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-66548752929975904942017-10-16T09:18:00.001+03:002017-10-16T09:18:46.547+03:00Meillä on korvikevauva<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyt vietetään <a href="https://imetys.fi/kansainvalinen-imetysviikko/imetysviikko-2017/">kansainvälistä imetysviikkoa</a>, jonka tarkoituksena on mm. levittää tietoa imetyksestä, kannustaa äitejä imettämään ja lisätä positiivista ajattelua imetyksestä. Imetys on vauvan luonnollinen tapa saada ravintonsa. Entäpä jos imetys ei onnistukaan?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Meille kävi näin. Meillä on nyt korvikevauva. Kirjoitin <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/10/kun-aiti-ei-nuku.html">edellisessä postauksessani</a> synnytyksenjälkeisestä unettomuudestani, josta olen edelleen toipumassa. Sen seurauksena maidon tulo alkoi ehtyä ja vauvan paino laskea tiheistä imetyksistä huolimatta. Se oli todella isku vasten kasvoja, koska en ollut edes ajatellut ettei maitoni riittäisi vauvalle. Esikoisen aikana maitoa tuli kuin ovista ja ikkunoista, niin että usein heräsin maitolätäköstä ja jouduin vaihtamaan paitaa useita kertoja päivässä liivinsuojien kastuttua läpimäriksi. Olin haaveillut voivani jopa luovuttaa äidinmaitoa tällä kertaa. En voinut uskoa kuulemaani, kun terveydenhoitaja sanoi kotikäynnillä ettei maitoni riitä, ja että meidän pitäisi alkaa antaa vauvalle lisäksi korviketta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Niinpä Martasta tuli korvikevauva. Alkuun yritin imettää entistäkin tiheämmin ja stressasin maidon riittämättömyyttä. Niinpä maidon heruminen ei käynnistynyt ja vauva itki nälkäänsä tissillä. Imetin ja itkin. Aloin tuntea imetyksen vastenmielisenä, koska tajusin ettei maitoa tule tarpeeksi. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi. Enhän pystynyt ruokkimaan lastani imettämällä. Jouduin tekemään todella paljon psyykkistä työtä itseni kanssa, että pääsin sinuiksi asian kanssa. Imettäminen ei todellakaan tee minusta parempaa äitiä. Joskus vain käy näin, ettei imetys syystä tai toisesta onnistu. Synnytyksenjälkeisessä hormonimyrskyssä koin kuitenkin tämän todella pahana pettymyksenä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-RNUUMM1YKmg/WeRO35uOBMI/AAAAAAAAAg8/IcyBkQGKnroWjEyZ4tKbGwsu1XxlD8HJQCLcBGAs/s1600/20171016_083541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-RNUUMM1YKmg/WeRO35uOBMI/AAAAAAAAAg8/IcyBkQGKnroWjEyZ4tKbGwsu1XxlD8HJQCLcBGAs/s640/20171016_083541.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Survival kit korvikevauvan ruokintaan.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Korvikkeen antamisessa on kuitenkin ollut se hyvä puoli, että olen ollut vapaampi menemään ja jättämään vauvan hyvillä mielin miehen hoitoon. Mies on käynyt jopa koko päivän kestävillä reissuilla vauvan kanssa ja heillä on ollut todella mukavaa yhdessä. Lisäksi kun jouduin toisen kerran takaisin sairaalaan unettomuuden takia, mies pystyi hyvin hoitamaan vauvaa kotona korvikkeen turvin. Se on lievittänyt stressiäni ja pahaa oloani imetyksen suhteen. Olen silti imettänyt aina kun olen jaksanut, joka päivä useamman kerran. Jokainen pisarakin on kallisarvoista, vaikkei vauvan vatsa niistä täyteen tulekaan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Korvikeäitiyden oppiminen on ollut vähän työn takana. Väsymyskin on tietysti tuonut oman lisänsä soppaan, mutta myönnän edelleen olevani vähän negatiivinen asian suhteen. Tunnen kateutta nähdessäni imettäviä äitejä, haluaisin heittää imetysliivini ja -paitani roviolle, haluaisin huutaa vihaisesti neuvolassa terveydenhoitajalle kun hän ihastelee miten hyvin vauva on kasvanut. Tilanne vaatii vielä pientä työstämistä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen joutunut opettelemaan korvikkeen kanssa pelaamisen, tuttipullojen pesu- ja keittorumban ja sen, että muistan varmasti ottaa korvikepulloja mukaan reissuihin. Aiemmin oli niin helppoa, kun vain lykkäsi tissin vauvan suuhun niin eväät olivat aina mukana ja valmiiksi sopivan lämpöisinä. Olen kerran joutunut tilanteeseen, kun olimme kylässä, vauva itkeskeli nälkäänsä ja korvike loppui kesken. Olin arvioinut määrän väärin ja jouduimme lähtemään kiireellä kotiin. Se avuttomuuden tunne oli hirveää! Onneksi ei ollut pitkä kotimatka. Sen jälkeen olen kantanut kiltisti mukana ylimääräistä korvikepulloa. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Antaessani julkisesti vauvalle korviketta tuttipullolla tunnen syyllisyyttä siitäkin. Tuntuu että ihmiset katsovat paheksuvasti. Joskus tekisi mieli alkaa selittelemään aivan ventovieraille, että kyllä minä imettäisin jos vain pystyisin. Oikeasti tuskin ketään kiinnostaa, tai jos kiinnostaakin niin se on meidän asiamme. Ongelma on vain omassa päässäni.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jatkan imetyspettymyksen käsittelyä, mutta olen onnellinen siitä että olen saanut kokea myös onnistuneen imetyksen esikoisen kanssa 1 v 2 kk ajan. Siitä kokemuksesta olen postannut <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/04/imetys-helppoa-ja-luonnollista.html">täällä</a>. Kolikon molemmat puolet on nyt nähty.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kaikesta huolimatta hyvää imetysviikkoa 2017! Pidetään lippu korkealla ja tissit tanassa!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><3 Sophie</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-86498175583307970022017-10-14T18:52:00.003+03:002018-04-03T13:58:21.949+03:00Kun äiti ei nuku<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Synnytyksenjälkeinen unettomuus on todella yleistä, mutta siitä ei jostain syystä kauheasti puhuta. Olen miettinyt tätä blogipostausta pitkään. Aihe on niin henkilökohtainen, että pohdin kirjoitanko siitä ollenkaan. Toivon kuitenkin kirjoitukseni tuovan toivoa muille samassa elämäntilanteessa oleville.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dSiC82bnPsI/WeIycfCDLyI/AAAAAAAAAfw/-Zg-85ouHt0LmzNW_Hzz_uJO4KvGSypwACLcBGAs/s1600/IMG_20170929_191249_406.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-dSiC82bnPsI/WeIycfCDLyI/AAAAAAAAAfw/-Zg-85ouHt0LmzNW_Hzz_uJO4KvGSypwACLcBGAs/s640/IMG_20170929_191249_406.jpg" width="512" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yön saapuminen voi pelottaa ja yö voi tuntua niin pitkältä, että siitä on mahdotonta selvitä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">23.8. synnytin upean ja terveen tytön. Synnytys eteni hyvin, mutta se oli todella rankka ja koen sen menneen tietyllä tavalla sietokykyni yli. Sanoinkin miehelle, että jos tämä olisi ensimmäinen lapsemme, se myös jäisi viimeiseksi synnytyksen takia. Vauva oli kuitenkin täydellinen ja tunsin heti suunnatonta rakkautta saatuani hänet syliini.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensimmäiset yöt menivät ihmetellessä vauvaa. Olin aivan euforinen vauvan tuoksusta ja tuhinasta. Nukuin pätkissä 2-3 h/vrk. Tyttöä piti herätellä syömään joka 3 h välein raskausdiabetekseni takia ja häneltä kontrolloitiin verensokeria. Eräänä yönä kun verensokeriseurantaa oltiin lopettelemassa, verensokeri olikin tipahtanut hälyttävän alas. Olin sitä ennen nukkunut loistavan miltei 3 h pätkän ja muistan heränneeni kätilön tullessa huoneeseen. Hätäännyin, kun vauva ei meinannutkaan herätä. Hän sai sokerigeeliä suuhun ja jäin herättelemään vauvaa sillä aikaa, kun kätilö haki lisämaitoa. Sain tehdä tosissaan töitä, että sain vauvan imemään rintaa. Hän oli hyvin unelias ja reagoi hitaasti. Itkin ja imetin. Verensokeri saatiin nopeasti nousemaan normaalille tasolle, mutta koin voimakasta syyllisyyttä raskausdiabeteksesta ja liian sikeästi nukkumisestani. Ajattelin että minun olisi pitänyt havaita jotenkin verensokerin laskeminen ja vauvan voinnin heikkeneminen. Mietin mitä olisi voinut tapahtua, ellei kätilö olisi silloin tullut herättelemään meitä. Itkin loppuyön aivan hysteerisenä ja koin olevani maailman huonoin äiti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olo kuitenkin tasaantui kun huomasin vauvan voivan taas hyvin, verensokerit pysyivät tasaisina lisämaidolla ja imetin usein vähintään 3 h välein. Maito nousi hyvin jo ennen kotiinlähtöä sairaalassa, mikä vähensi tarvetta antaa lisämaitoa. Saimme ohjeeksi jatkaa tytön herättelyä syömään 3 h välein, kunnes hän on saavuttanut syntymäpainonsa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Odotin kotiinpääsyä malttamattomana. Ajattelin saavani nukuttua paremmin kotona. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla oli mieletön ikävä esikoista. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sairaalassa olin hyvin herkkä kaikille äänille, outo sänky ja ympäristö pitivät minut hereillä. En osannut rentoutua. Vahdin vauvaa jatkuvasti. Tarkkailin että hän varmasti hengittää. Sama jatkui kuitenkin kotona. Kuuntelin jokaista pientäkin äännähdystä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla oli jotenkin kummallinen olo. Ehdin olla vuorokauden kotona. Olin mielettömän väsynyt, mutta en saanut unta. Sen sijaan aloin tehdä hirveällä vimmalla kotitöitä. Imuroin, järjestelin, laittelin pyykkejä, kävin kaksi kertaa esikoisen ja vauvan kanssa vaunulenkillä. Muistan vielä ajatelleeni, että onpa hienoa miten vain 2 h unilla jaksan näin paljon. Menin ylikierroksille. Samaan aikaan tunsin syyllisyyttä siitä, että esikoinen on jäänyt vähemmälle huomiolle enkä pysty panostamaan häneen 100 % kuten aiemmin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Iltaa kohti minulle alkoi tulla huono olo. Huomasin että minun on vaikea pysyä pystyssä, sydän hakkasi, oli krapulainen olo. Kun vauva nukahti, sanoin miehelle ja kylässä olevalle anopille meneväni itsekin nukkumaan. Ajattelin voinnin kohenevan kun saan nukuttua. Neuvo "nuku kun vauvakin nukkuu" kaikui mielessäni. Ajattelin, että minun on nyt pakko nukkua. Tein rentoutusharjoituksia, hengittelin syvää palleahengitystä, ajattelin positiivisia ajatuksia. Juuri kun olin vaipumassa uneen, tunsin voimakasta paniikkia. Minulle tuli tunne, että lapsilla on jokin hätänä enkä saa nukahtaa. En uskaltanut nukahtaa. Mietin jonkin aikaa häpeissäni, kehtaanko mennä sanomaan miehelle ja anopille mitään. Onneksi menin. He ymmärsivät ja kehoittivat minua soittamaan synnärille. Sieltä ohjattiin minut tulemaan takaisin osastolle. Mies ajoi minut sinne vauvan kanssa. Anoppi jäi vahtimaan esikoista.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Matka synnärille tuntui ikuisuudelta. Olotila vaihteli paniikista voimakkaaseen ahdistukseen ja kuolemanpelkoon. Tunsin olevani kamala ja huono äiti. Tunsin huonoutta siitä, ettei tilanne ollut hallinnassani. Koin syyllisyyttä siitä, että esikoinen herää aamulla huomatakseen että olen kadonnut. Myöhemmin kuulinkin esikoisen hätääntyneen huomattuaan, että äiti ja vauva ovat kadonneet. Syyllisyyttäni lievensi aavistuksen tieto siitä, että hän on turvassa anopin kanssa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Synnärillä minut ja oloni otettiiin vakavasti. Pumppasin maitoa talteen, kätilöt ottivat vauvan hoitoonsa ja minut lääkittiin uneen. Pelotti nukahtaa, mutta mies oli tukena ja piti kädestä. Nukuin putkeen 6 h ja myöhemmin vielä ilman lääkettä 2 h. Pääsin kotiin. En kuitenkaan saanut mitään lääkettä mukaan, joten ahdistus ja paniikki alkoivat taas nostaa päätään yötä kohti. En olisi taaskaan päässyt uneen ilman miestä. Hän piti minua kädestä ja rauhoitteli, jolloin sain nukahdettua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Selvisin seuraavista päivistä jotenkin, mutta pikkuhiljaa aloin kuitenkin taas nukkua vain 2-3 h/vrk. Viimeinen niitti oli se, että vauvan paino alkoi laskea. Maitoni ei enää riittänyt hänelle. Kova stressi ja uupumus aiheuttivat sen, ettei maitoa enää herunut tarpeeksi. Aloimme antaa korviketta vauvalle ja koin todella voimakasta pettymystä itseeni. Olin imettänyt esikoista 1 v 1 kk, joten tämä oli todella iso juttu minulle. Lopulta olin taas niin ahdistunut, etten nukkunut enää lainkaan. Olin itkuinen ja ahdistunut. Eräänä yönä jouduin taas soittamaan synnärille ja he sanoivat että voin mennä sinne takaisin. Mies jäi vauvan ja esikoisen kanssa kotiin, kun ihana ystäväni ajoi minut sairaalaan keskellä yötä. Asia, jota en unohda ikinä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lääkkeillä nukuin taas pätkän sairaalassa, mutta herättyäni olin edelleen ahdistunut ja itkuinen. Koin etten pärjää, pelotti mennä kotiin, tunsin etten kykene huolehtimaan lapsistani. Paska mutsi -fiilis x ziljoona. Muistan katsoneeni lapsiani ja tunteneeni pohjatonta surua. Tunsin pettäneeni heidät, kun en pystynyt pitämään itseäni koossa. Olin aivan romuna.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Synnärin lääkäri teki kiireellisen lähetteen akuuttipsykiatrian poliklinikalle, jonne pääsin muistaakseni reilun viikon kuluttua. Minulla oli kohonnut riski sairastua lapsivuodepsykoosiin. Pelkäsin sitä kovasti. Tarkkailin itseäni jatkuvasti. Katsoin taas eräänä unettomana yönä seinällä kipittävää hämähäkkiä ja mietin, onko se oikea vai näenkö harhoja. Yritin pakottaa itseni nukkumaan ja tunsin epäonnistuvani, kun en saanut nukahdettua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Akuuttipsykiatrian poli oli ratkaiseva käänne paranemisessani. Sain säännöllisen ja tarvittaessa otettavan lääkityksen kotiin, aloin käydä kaksi kertaa viikossa psykologilla ja lisäksi neuvolan terveydenhoitaja teki tehostettuja käyntejä kotiin ja perhetyöntekijä kävi vaunuilemassa vauvan kanssa, että saan itse lepohetken. Psykologin kanssa kävimme läpi synnytyksenjälkeiseen unettomuuteen vaikuttavia syitä, opettelimme rentoutusharjoituksia ja pohdimme uusia ajattelumalleja unen saamisesta. Käsittelimme myös ajatuksiani pitkään kestäneestä stressistä, huolestani esikoisen voinnista ja riittävän hyvästä äitiydestä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nykyään saan nukuttua hyvin ja tuntuu, että voisin nukkua vaikka kellon ympäri. Olotila tasoittui heti, kun sain nukuttua pitempiä pätkiä ja sain varmuutta siihen, että uskallan nukahtaa ja pääsen vaivatta uneen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Iso kiitos kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, joilta olen saanut koko toipumisen ajan suurta tukea. He ovat aina olleet valmiit auttamaan ja kuuntelemaan, jopa keskellä yötä. Jotkut kävivät kaupassa puolestani, jotkut toivat kukkia, jotkut toivat ruokaa, tulivat seuraksi ihan vaan katsomaan miten voimme, kuuntelivat, olivat läsnä. Iso kiitos miehelleni, joka on jaksanut tukea ja kannustaa ja on huolehtinut, että saan säännöllisesti omaa aikaa lepoon ja rentoutumiseen. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos. Sanat eivät riitä kertomaan, miten rakkaita olette.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppuun ystäväni sanat: "On vahvuutta myös myöntää heikkouksia." Oli iso pala myöntää, etten pärjää tilanteesta yksin. Oli iso askel heittäytyä toisten kannateltavaksi. Olen kuitenkin iloinen että tein sen. Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistani olen myös parempi äiti lapsilleni ja se on tärkeintä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Sophie</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-67254927655294550492017-09-26T10:31:00.001+03:002017-09-26T10:31:29.684+03:001 kk kuulumisia vauvaperheestä<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Martta on huomenna jo 5 viikon ikäinen! Viikot ovat menneet univelkaisessa sumussa ja päivät vilistävät ohi mieletöntä vauhtia. Tuntuu siltä että koko ajan on ilta. Ehdin vain avata unenpöpperöiset silmäni, kun pitää alkaa jo touhuta lapsia yöpuulle. Vauvan hoitotoimet vievät yllättävän paljon aikaa, vaikka tuntuu että touhuan välillä kuin pieni eläin saadakseni kellon kiinni ja silti sekään ei riitä. Olen aina myöhässä ja unohtelen asioita. Kaikki askareet tuntuvat jäävän jatkuvasti kesken. Ruoanlaitto on välillä lähes ylivoimainen ponnistus, kun se täytyy tehdä monessa pienessä osassa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Martalla on selkeän epäsäännöllinen rytmi, jonka mukaan hän nukkuu, syö ja seurustelee. Pääsääntöisesti hän nukkuu yöt parilla herätyksellä, elleivät vatsavaivat häiritse unta. Hän viihtyy hyvin leikkimatolla ja on oppinut tarttumaan siinä roikkuviin leluihin. Niitä riepotellaan ja helistellään kovan höpöttelyn säestämänä. Olen kantanut vauvaa paljon Manducassa sekä sisällä että ulkona. Hän viihtyy siinä yleensä hyvin parikin tuntia ja olemme käyneet jo ensimmäisillä metsäretkillä sen kanssa. Hän viihtyy hyvin myös vaunuissa ja pitää automatkoista. Luksusta!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">En voi väittää etteikö olisi rankkaa, mutta onneksi on myös ihania hetkiä. Pienten varpaiden silittelyä, pullaposkien pusuttelua, ihanan vauvantuoksuisen tukan nuuhkuttelua, pitkiä katseita ja rakastavia hymyjä. Esikoisen kanssa satuhetket kainalokkain, metsäretket, yhteiset kävely/pyöräilylenkit, syksyisen luonnon ihmettely ja keskustelut kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, suunnittelu mitä kaikkea tehdään yhdessä kun vauva vähän kasvaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Q8FJery33ss/WcoBxD0MdhI/AAAAAAAAAfc/dfApGZcw6okMtN8RZ7u6PBKRScB6Sk_CgCLcBGAs/s1600/21764855_10155915727024604_4997141939388544496_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="619" data-original-width="960" height="409" src="https://4.bp.blogspot.com/-Q8FJery33ss/WcoBxD0MdhI/AAAAAAAAAfc/dfApGZcw6okMtN8RZ7u6PBKRScB6Sk_CgCLcBGAs/s640/21764855_10155915727024604_4997141939388544496_n.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihanat vauvan varpaat. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yritän huomioida esikoista niin paljon kuin mahdollista ja aina välillä pyrin tekemään jotain hänen kanssaan ihan kahdestaan. Olemme käyneet kahdestaan sieniretkellä, värittäneet Frozen värikuvia, leikkineet barbieilla ja kotileikkiä. Esikoinen tykkää osallistua vauvan hoitoon. Hän huolehtii että hoitopöydällä on puhtaita vaippoja, laittaa tuttia suuhun ja silittelee vauvaa, auttaa pukemisessa ja riisumisessa, auttaa kylvettämisessä, harjaa hiuksia, leikkii ja juttelee vauvalle. Joka päivä hän haluaa pitää hetken vauvaa sylissä ja ennen nukkumaanmenoa hän on halunnut pitää hetkisen vauvaa kainalossa omassa sängyssään.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyt kun vauva on tämän ikäinen, tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. Häneen on ehtinyt hyvin tutustua ja oppia hänen luonnettaan ja temperamenttiaan. Tuntuu helpommalta kun tietyt päivittäiset rutiinit toistuvat samanlaisina joka päivä. Alussa kaikki oli niin sekavaa ja sinkoilua paikasta toiseen, kun asioilla ei ollut vielä omaa aikaansa tai paikkaansa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kummankin lapsen syntymä oli oikea ihme. Saamme kiitollisina seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. Nyt tuntuu siltä, että perheemme on kokonainen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><3 Sophie</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-56175944718357649272017-09-18T17:26:00.000+03:002017-09-19T18:08:57.460+03:00Yhteistyö Color4Caren kanssa: tennarit<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain <a href="https://www.color4care.fi/" target="_blank">Color4Care</a>lta vapaavalintaiset <a href="https://www.color4care.fi/138-tennarit" target="_blank">tennarit</a> kokeiltavaksi. Valitsin laajasta valikoimasta mustavalkoiset tennarit, koska ne sopivat monen eri vaatetuksen kanssa. (Okei, myönnetään: olisin ottanut pinkit mutta oma kokoni oli valitettavasti loppu varastosta.)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät ovat todella kevyet mutta jämäkän tuntuiset. Niitä voi käyttää sekä kotona että töissä. Näin äitiyslomalla ne ovat hyvät vauvan kanssa vaunuillessa. Pohjat ovat pitävän tuntuiset ja kantaa on sen verran, että jalat eivät kipeydy pitkänkään kävelyn jälkeen. Kannattaa muuten huomioida, että ainakin tilaamani Hummelin tennarit ovat hyvin niukkaa mitoitusta ja lestiltään kapeat. Onneksi kengillä on palautus- ja vaihto-oikeus jos ensimmäisellä kerralla ei satu oikea koko.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RKdF42UlQWA/Wb_XDlRQYOI/AAAAAAAAAfM/hkQvHbBRDPsJ9dLZpRKKTOABVN5M_r52wCLcBGAs/s1600/20170912_190428.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-RKdF42UlQWA/Wb_XDlRQYOI/AAAAAAAAAfM/hkQvHbBRDPsJ9dLZpRKKTOABVN5M_r52wCLcBGAs/s640/20170912_190428.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hummelin tennarit.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Color4Caren valikoimiin kuuluvat myös <a href="https://www.color4care.fi/112-tyosandaalit" target="_blank">työsandaalit</a>, joihin tutustun paremmin sitten kun palaan takaisin töihin äitiyslomalta.</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-69199431375935418472017-08-28T12:16:00.000+03:002017-08-28T12:16:26.969+03:00Tyttö tuli!<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuten olette varmasti arvanneetkin blogihiljaisuudesta, niin meille syntyi upea prinsessa 23.8.2017. Synnytyksessä ja toipumisessa ei ihan kaikki mennyt niinkuin saduissa, mutta nyt voimme molemmat oikein hyvin. Olemme todella onnellisia tytöstä ja on ollut ihana nähdä, miten suurella rakkaudella myös esikoinen on ottanut vauvan vastaan. Minua on tietysti testattu todella paljon, mutta se kuuluu asiaan tässä tilanteessa. Kirjoittelen kuulumisia myöhemmin, kun voin paremmin. Nyt keskityn lepäämiseen ja nautin vauvantuoksusta. <3</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--7jn_XOzwBQ/WaPfCoaEsZI/AAAAAAAAAe4/ZTq7_3JEAZMPtenUhAmiLBFFuTp9mVhGQCLcBGAs/s1600/20170824_191435.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1599" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/--7jn_XOzwBQ/WaPfCoaEsZI/AAAAAAAAAe4/ZTq7_3JEAZMPtenUhAmiLBFFuTp9mVhGQCLcBGAs/s400/20170824_191435.jpg" width="398" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cruisingeilla sairaalan käytävillä "Martan" kanssa.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-45176967373614972392017-08-19T14:09:00.000+03:002017-08-19T14:09:03.539+03:00Ensimmäisen eskariviikon jälkeen<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tunnemyrsky <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/08/ensimmaisen-eskariaamun-tunnelmia.html" target="_blank">eskarin aloituksesta</a> on tasaantunut ja nopeasti arki on alkanut lutviutua kohdalleen. Ensimmäisenä aamuna <a href="http://papunet.net/kuvatyokalu/fi" target="_blank">Papunetin kuvatyökalulla</a> tehty aamurutiinilista toimi kuin unelma, mutta jo toisena aamuna esikoinen alkoi lipsua ja siirtää magneettia miten sattuu ja hyppi tehtäviä yli. Aikaa meni aamuisin myös kaikkeen turhaan, kuten Aku Ankan lukemiseen ja kissan paijaamiseen. Aikakäsitys noin pienellä on vielä niin suhteellinen, että aikuisen jatkuvaa huolehtimista (=jankuttamista, toistoa toistoa toistoa!) tarvitaan runsaasti.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Bussilla matkustaminen sujui hyvin heti alusta lähtien. Kuljettaja piti hyvää huolta lapsista ja opasti, kuinka bussissa toimitaan. Lapsi vilkutti iloisena bussin ikkunasta ja minä lähdin tyytyväisenä omiin päivän puuhiini. Lapsi koki oikean itsetuntobuustauksen, kun tajusi osaavansa matkustaa ihan yksin bussilla kouluun.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-XQrvbDGpXgs/WZgbGdLYkYI/AAAAAAAAAeo/mSZFCUbcqUUQiGdTY1VQPyaQZcVEmLO2wCLcBGAs/s1600/20170719_131446.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-XQrvbDGpXgs/WZgbGdLYkYI/AAAAAAAAAeo/mSZFCUbcqUUQiGdTY1VQPyaQZcVEmLO2wCLcBGAs/s640/20170719_131446.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapsen ollessa eskarissa kävin itse poimimassa mustikoita ja nauttimassa<br />metsän hiljaisuudesta. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Eskaripäivien jälkeen esikoinen oli selvästi todella väsynyt ja kuormittunut. Väsymys vain lisääntyi viikon edetessä ja perjantaina hainkin hänet suoraan eskarista, vaikka muina päivinä hän oli saanut jäädä vielä muutamaksi tunniksi iltikseen leikkimään ja tutustumaan muihin lapsiin. Iltarutiinit kuitenkin toistuivat samanlaisina joka päivä, nukkumaan meno oli joka päivä klo 20 ja aamuisin herätys klo 6.40. Lapsi nukahti pian sänkyyn menon jälkeen eikä heräillyt yön aikana ainakaan niin, että me olisimme huomanneet. Toivon että väsymys alkaa helpottaa, kun eskarin tavat tulevat tutuiksi, jännitys helpottaa ja elimistö tottuu uusiin aikatauluihin. Muuten voi olla mielenkiintoinen syksy edessä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väsymyksestä huolimatta lapsi oli joka aamu innokas lähtemään eskariin. Toisena aamuna hän ei ehtinyt saada kunnolla silmiä auki, kun hän jo ponkaisi innoissaan istumaan ja kiljaisi: <i>"Minusta on ihana mennä eskariin! Onpa kiva päivä tulossa!"</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Totesinkin Facebook-päivityksessäni sinä päivänä, että olisipa aikuisillakin sama asenne aamuisin. Osattaisiin iloita alkavasta päivästä ja nähtäisiin se mahdollisuutena. Erityisesti viikonlopun surullisten tapahtumien jälkeen (Barcelona ja Turku) on hyvä muistaa, että jokainen päivä on lahja. Myös ne tylsältä tuntuvat, arkiset päivät.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<b><br /></b>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Miten teillä on mennyt eskarin aloitus?</b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sophie <3</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-88421298119556394442017-08-15T10:19:00.000+03:002017-08-15T10:19:23.646+03:00Ensimmäisen eskariaamun tunnelmia<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Esikoinen on nyt eskarilainen. Minä olen eskarilaisen äiti. Ajatus vaatii vähän sulattelua. Kirjoitin aiemmin toisessa <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/08/esikoinen-menee-eskariin.html" target="_blank">postauksessani</a> etukäteistunnelmia ja valmistautumisesta eskariin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PX9-Qpi0zbw/WZKbGsd--VI/AAAAAAAAAeU/XGCOxkVt3qoaXXiaE8oE__7jWh3xh4TOgCLcBGAs/s1600/20170815_073656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-PX9-Qpi0zbw/WZKbGsd--VI/AAAAAAAAAeU/XGCOxkVt3qoaXXiaE8oE__7jWh3xh4TOgCLcBGAs/s640/20170815_073656.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäisenä eskariaamuna. Meidän pieni iso tyttö. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänään <i>se päivä</i> sitten koitti. Lapsi lähti ensimmäistä kertaa elämässään yksin bussilla kouluun. Kävelimme yhdessä bussille koko perhe. Lapsi oli todella jännittynyt, mutta iloisella mielellä. Aamurutiinit onnistuivat kerrankin niin suit sait sukkelaan, että jäi aikaa lueskella vähän Aku Ankkaakin. Huomasimme kyllä miehen kanssa, ettei keskittyminen oikein onnistunut jännitykseltä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Avuksi haastavista aamurutiineista selviytymiseen teimme eilen yhdessä lapsen kanssa <a href="http://papunet.net/kuvatyokalu/fi" target="_blank">Papunetin kuvatyökalulla</a> listan jääkaapin oveen. Listasimme kellonajat ja aamurutiinit toteutusjärjestyksessä, lapsi sai itse valita kuvapankista mieleisensä kuvat, tulostimme listan paperille ja lopuksi lapsi vielä väritti kuvat. Meidän kuvalistaamme päätyivät herääminen, wc:ssä käyminen, hiusten harjaaminen, sisävaatteiden pukeminen, aamupala, hampaiden pesu, ulkovaatteiden pukeminen, repun ottaminen ja bussille käveleminen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väritulostimella voisi suoraan tulostaa värilliset kuvat, mutta tämä toimi hyvin mustavalkoisenakin. Papunetin kuvatyökalu on täysin ilmainen ja se sisältää tuhansia piirroskuvia, valokuvia ja viittomia eri tarpeisiin. Kokeilkaa ihmeessä ja tehkää omanlaisenne!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lapsi oli aivan tohkeissaan listasta ja kävi ihan pyytämättä siirtämässä magneettia aina kohdasta toiseen saatuaan jonkin asian tehdyksi. Harmittaa vain etten ole jo aiemmin tajunnut ottaa kuvatyökalua käyttöön! En tajunnut, että sen tekeminen ja käyttäminen on noin helppoa. Suunnitteilla on tehdä myös iltarutiineista vastaava lista helpottamaan yöpuulle rauhoittumista.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kävelimme yhdessä koko perhe ison tien varteen bussille. Olimme jo hyvissä ajoin odottamassa, kun bussi tuli. Lapsi kiipesi reippaana kyytiin, tervehti kuskia iloisesti ja meni paikalleen istumaan. Tuntui tosi hyvältä, kun kuulin kuskin ystävällisesti opastavan lasta miten toimia. Olin itse vähän jännittänyt, pitäisikö lapsen osata toimia itsenäisesti täysin uudessa tilanteessa. Huoli oli ihan turha.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Täytyy kyllä myöntää että sain nieleskellä hieman, kun näin bussin lähtevän pysäkiltä tytär kyydissään. Kyyneleet tulivat siinä vaiheessa, kun mies lähti töihin ja minä menin yksin tyhjään kotiin. Meidän ihana pieni tyttö, mutta jo niin iso. On vain luotettava että siivet kantavat ja onneksi turvalliset aikuiset pitävät hänestä huolta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Millä mielin teidän pienet ovat lähteneet eskariin ja kouluun?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sophie <3</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-63304015582519693462017-08-13T10:59:00.005+03:002017-08-13T10:59:38.084+03:0010 x juuri nyt<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sain idean tähän postaukseen Melissan blogista <a href="https://nauruaitkua.blogspot.fi/2017/08/8x-juuri-nyt.html" target="_blank">Naurua ja itkua</a>. Lisäsin omaan postaukseeni kaksi kohtaa lisää, maistan ja tunnen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Olen innoissani</i>: esikoisen eskarista, joka alkaa ensi viikolla. Jännittävää, haikeaa ja ihanaa! Tästä olenkin kirjoittanut <a href="http://jadorecettebaguette1.blogspot.fi/2017/08/esikoinen-menee-eskariin.html" target="_blank">toisessa postauksessa</a> tarkemmin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Haluan</i>: lukea niin paljon kirjoja ennen vauvan syntymää, kuin mahdollista. Päivitän lukemani kirjat <a href="https://www.goodreads.com/" target="_blank">Goodreadsiin</a> ja sieltä myös pystyn hyvin seuraamaan lukuhaastetta. Alkuperäinen tavoitteeni oli saada luettua 50 kirjaa vuoden 2017 aikana, mutta koska tavoite täyttyi jo niin nostin määrän 60 kirjaan. Siihen mahtuu monta upeaa uutta tuttavuutta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Luen</i>: tällä hetkellä Michael Scholtenin kirjaa Quentin Tarantinosta. Pidän joistakin Tarantinon leffoista todella paljon. Hän on löytänyt oman uniikin tyylinsä ohjata elokuvia, vaikkeivat lähtökohdat ole olleet helpoimmat mahdolliset. Respect.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Kuuntelen</i>: Spotifyn listaa <a href="spotify:user:spotify:playlist:37i9dQZF1DWVIKZXJLByBS" target="_blank">"Pehmeimmät klassikot"</a> tähän rauhalliseen aamupäivään. Tällä hetkellä soi Coldplayn Scientist. Rakastan Chris Martinin käheää ääntä. Tässä biisissä on myös hieno <a href="https://www.youtube.com/watch?v=RB-RcX5DS5A" target="_blank">musavideo</a>. Kannattaa katsoa, ellet ole jo nähnyt sitä. <3</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Haistan</i>: esikoiseni villivadelma-shampoon tuoksun hänen tultuaan halimaan minua kesken kirjoittamisen. Avoimesta ikkunasta tulevan raikkaan ilman ukkosmyrskyn ja vesisateen jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Maistan</i>: Clipperin vadelmanlehtiteen. Olen juonut sitä raskausviikolta 37 lähtien. Vanhan kansan taikoja, jonka sanotaan vahvistavan kohtulihasta ja valmistavan sitä synnytystä varten. Olen kyllä huomannut sen juomisen jälkeen alkavan supistella. Olipa siitä varsinaista hyötyä tai ei, ainakin se maistuu hyvälle, on kofeiinitonta ja luonnollista.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Tunnen</i>: oloni hieman väsyneeksi katkonaisten yöunien jälkeen. Määrällisesti sain kuitenkin nukuttua tavallista enemmän. Päikkärit voisi silti olla poikaa jossain vaiheessa tänäänkin. Olen yrittänyt lepäillä mahdollisimman paljon ja kerätä voimia tulevaa varten.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Katson</i>: kun esikoinen leikkii barbeillaan olkkarin lattialla. Olkkarin ikkunasta näen, miten puut taipuvat kovassa tuulessa, välillä sataa vettä ja nyt paistaa taas aurinko. Kissamme makailee kiipeilytelineellään ja pesee hännänpäätään. Söpöä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Odotan</i>: että saisin pian vauvan syliini ja pääsisimme tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Kumpihan sieltä mahtaa tulla? Se on vielä yllätys itsellekin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Suunnittelen</i>: meneväni kävelylle esikoisen kanssa, kunhan saan tämän postauksen kirjoitettua. Sateen jälkeen ilma on niin raikas, että siitä täytyy päästä nauttimaan ihan ulos asti. Jos vain ehdimme ennen seuraavaa sadekuuroa...</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-U5EIl026lNI/WZAFvFsZ-cI/AAAAAAAAAeA/fw9rqqC8W0kfuWTZJt-64s2I7zmdgKeqgCLcBGAs/s1600/20170812_172825.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-U5EIl026lNI/WZAFvFsZ-cI/AAAAAAAAAeA/fw9rqqC8W0kfuWTZJt-64s2I7zmdgKeqgCLcBGAs/s640/20170812_172825.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kävelyllä eilen illalla esikoisen kanssa hetkeä ennen Klaara-myrskyn saapumista. Pilvet tulivat niin vauhdilla, että meille meinasi tulla hieman kiire kotiin!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-37711908803426791992017-08-12T16:49:00.001+03:002017-08-12T16:49:20.506+03:00Esikoinen menee eskariin!<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hurjaa! Tuntuu, ettei esikoisen syntymästä ole kuin silmänräpäys ja nyt hän onkin jo menossa eskariin! Meidän pienestä on tullut ihan huomaamatta iso tyttö. Olemme puhuneet eskarista koko kesäloman. Tyttö on aina tarkistellut seinäkalenterista, milloin on se mystinen <i><span style="font-size: large;">elokuu</span></i> jolloin eskari alkaa ja vauva syntyy. "Enää 20 päivää, enää 10 päivää, enää 5 päivää..."</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tyttö on odottanut eskaria pelonsekaisella innostuksella.</span><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Pitääkö minun osata pärjätä siellä jo ihan yksin ja tehdä kaikkea mitä isot koululaiset tekevät?"</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Bussilla matkustaminen ihan yksin vähän pelottaa. Mitä jos jään väärällä koululla pois ja käynkin sitten väärää koulua?"</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Tuleekohan omalle luokalle varmasti tuttuja lapsia?"</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Onkohan joku aikuinen varmasti vastassa?"</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Mistä tiedän, mistä ovesta täytyy mennä sisälle?"</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"En haluaisi mennä eskariin. Haluaisin mennä takaisin päiväkotiin."</span></i><br />
<i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Eskariin meno on tosi jännittävää!"</span></i><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen vastaillut kysymyksiin rauhallisesti ja rehellisesti sitä mukaa, kun niitä on tullut. Olen yrittänyt pitää positiivista ja innostunutta fiilistä yllä. Eskari on hyvä juttu! Siellä oppii tärkeitä juttuja. Siellä on kivaa. Siellä näkee kavereita ja saa uusia. Opettaja on tosi mukava ja hänelle voi jutella ihan mistä vaan. Ei tarvitsekaan osata tehdä vielä yksin asioita, vaan niitä opetellaan siellä yhdessä aikuisten kanssa. Aikuinen on aina vastassa ja saattaa oikeaan bussiin. Ei ole siis mitään hätää.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NloQEoe56mo/WY8GoF1l5pI/AAAAAAAAAdw/sSMyU5oBHtEmrLyHAItS7I8VK6f2NT9dACLcBGAs/s1600/20170812_160119.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-NloQEoe56mo/WY8GoF1l5pI/AAAAAAAAAdw/sSMyU5oBHtEmrLyHAItS7I8VK6f2NT9dACLcBGAs/s640/20170812_160119.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapsi kävi isänsä kanssa shoppailemassa eskaria varten.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täytyy rehellisesti myöntää, että jossain vaiheessa keväällä itsekin ajattelin pelonsekaisin tuntein eskarin aloitusta. Lapsemme tutkimukset ovat yhä kesken, emmekä ole saaneet mistään apuja arjessa selviytymiseen. Jos jo päiväkodissa oli välillä niin haastavaa, niin mitä se tulee olemaan eskarissa!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Samassa tilanteessa painiskelevien kanssa annan neuvon: jutelkaa avoimesti peloistanne ja ajatuksistanne opettajan ja mahdollisesti muun henkilökunnan kanssa. Meillä eskari on alakoulun yhteydessä. Niinpä koulun tutustumispäivässä saimme etukäteisinfon, mitä kaikkea lapsella pitäisi olla varattuna mukaan ja mistä kaikesta eskaripäivät muodostuvat. Samassa tilaisuudessa jäin juttelemaan tyttären tulevan opettajan kanssa. Hän harmitteli, kun en ollut tajunnut jo aiemmin tulla juttelemaan. Nyt olin aivan turhaan stressannut ja pelännyt eskarin aloitusta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Opettaja vaikutti todella mukavalta ja jalat maassa olevalta. Hän kertoi, että koulussamme voi mennä kesken oppitunnin vaikka patjalle makoilemaan tai jumppapallolle pomputtelemaan, jos on vaikea olla paikoillaan. Ei siis tarvitse ainakaan sitä jännittää, miten lapsi pystyy istumaan pitkiä aikoja pulpetissa paikoillaan. He myös saattavat lähteä ex tempore metsäretkelle ja oppia asioita luonnon keskellä. Aivan mahtavaa! Olisipa minunkin kouluaikana ollut tuollaista!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Odotamme nyt molemmat innolla ensi viikkoa ja eskarin aloitusta. Kirjoittelen myöhemmin uuden postauksen, miten aloitus on kohdallamme sujunut. Hurjasti tsemppiä myös muille eskarin aloittaneille ja aloittaville ja tietysti vanhemmille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Millä mielin teillä on odoteltu eskaria? Miten aloitus on sujunut?</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-24032798712948792862017-08-03T20:00:00.000+03:002017-08-16T09:01:41.551+03:00Viikon ruokaostokset kerralla?<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Todellinen first world problem: mitä meillä syötäisiin tänään? Aiemmin pohtimiseen ja pähkäilyyn meni tolkuttomasti aikaa ja energiaa. En erityisemmin pidä ruoanlaitosta, enkä etenkään jos joudun tekemään joka ikinen päivä ruokaa. Niinpä ruokien miettiminen aiheutti ihan turhaa ahdistusta. Puhumattakaan rajallisen ruokabudjetin miettimisestä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen keskinkertainen kokki, joten saan yksinkertaisenkin ruoan laittamiseen menemään tolkuttomasti aikaa. Eikä lopputulos ole läheskään aina miellyttävä. Jotain pitäisi silti joka päivä syödä ja tarjota myös lapselle. Perheessämme syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä, lounas ja päivällinen. Onneksi kenelläkään meistä ei ole mitään erityisruokavalioita tai suurempia allergioita, jotka vaikuttaisivat ruokien miettimiseen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-zY2jtBp9Aas/WX-LzT3FO0I/AAAAAAAAAdI/AEHyyi2-XMsivB_RPr-tJ78eTBcZwHGCwCLcBGAs/s1600/20479811_173268613217596_7748493077110839950_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="917" data-original-width="960" height="611" src="https://2.bp.blogspot.com/-zY2jtBp9Aas/WX-LzT3FO0I/AAAAAAAAAdI/AEHyyi2-XMsivB_RPr-tJ78eTBcZwHGCwCLcBGAs/s640/20479811_173268613217596_7748493077110839950_n.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teimme maanantaina esikoisen kanssa välimerellistä lihapullapeltiä. Tätä tehdään toistekin!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain jo jokin aikaa sitten parilta kaverilta vinkin, että kannattaa oikeasti suunnitella ja tehdä viikon ruokalista kerralla. Eräs kaveri tekee jopa kuukauden ruokalistan kerralla ja toinen on tehnyt kiertävät kiinteät listat. Siinä säästää rahaa, aikaa, vaivaa ja hermoja. Minusta ajatus tuntui alkuun ihan ylivoimaiselta. Kun kerran jo yhden päivän ruoan miettiminen tuntuu niin vaikealta, niin kokonainen viikko kerralla! Apua!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eräänä kauniina päivänä sain kuitenkin inspiraation löydettyäni sattumalta pari kivaa ja yksinkertaista reseptiä. Aloin tallentaa ruokia kannettavalle word-tiedostoon, lisäsin uusia reseptejä selaimen kirjanmerkkeihin ja tein saman kännykällä. Aina kun bongaan käyttökelpoisen reseptin, tallennan sen ja lisään ruoan reseptilistaan. Lista siis elää koko ajan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Bongailen ruokia ja reseptejä mm. täältä:</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><a href="https://www.k-ruoka.fi/reseptit" target="_blank">K-Ruoka reseptit</a></span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><a href="https://www.soppa365.fi/" target="_blank">Soppa365</a></span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><a href="https://www.valio.fi/reseptit/" target="_blank">Valio reseptit</a></span></li>
<li><a href="http://opiskelija.ruokablogeja.fi/" target="_blank"><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Opiskelijan ruokablogi</span></a></li>
</ul>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kokemus on ollut pelkästään myönteinen, enkä enää halua palata yhden päivän ruokapolitiikkaan. Aiemmin tuli tehtyä enemmän heräteostoksia. Nyt olemme tehneet noin kuukauden ajan listan mukaiset ruokaostokset kerran viikossa ja käymme ehkä kerran sen lisäksi hakemassa täydennystä maito- ja hedelmät/vihannekset-osastolta. Rahaa todella säästyy, mutta vielä ei ole esittää mitään tarkkoja laskelmia minkälaisista summista on kyse.</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-20893898209937988052017-07-31T21:31:00.000+03:002017-07-31T21:43:15.340+03:00Loppuraskauden rakkauskuplassa<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eilen ja tänään on ollut ihan hassu olo. Ihan kuin olisin vastarakastunut, liitelen pää pilvissä ja jalat ilmassa. Iltakävelyllä teki mieli alkaa juoksennella pitkin kylätietä tuulen mukana ja levittää kädet siiviksi. Nauraa ääneen ihan nauramisen ilosta. Maailma näyttää vaaleanpunaiselta. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Villi veikkaukseni liittyy loppuraskauden hormoneihin. Olipa syy mikä tahansa, se tuntuu todella hyvältä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaikkeivat raskaushormonit vaikuttaisikaan taustalla, on välillä muutenkin hyvä pysähtyä ja miettiä kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus ja onnellisuus kulkevat nimittäin käsi kädessä. Haastavana päivänä kiitollisuuden löytäminen edes yhdestä asiasta saattaa kantaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne voi olla jo ihan erilainen. Hyvänä päivänä kiitollisuutta ja onnea voi pursuta loputtomasti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-2KMrBcy-2sU/WX9xGogzORI/AAAAAAAAAc8/xEbTwZl8i2US3HpYau9hsveP3kVQ0uiQgCLcBGAs/s1600/20170731_175749.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-2KMrBcy-2sU/WX9xGogzORI/AAAAAAAAAc8/xEbTwZl8i2US3HpYau9hsveP3kVQ0uiQgCLcBGAs/s640/20170731_175749.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kauniin värinen lehti harmaata taustaa vasten, kuin onnen helmi arjen keskellä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänään onnellisuuden aiheita on tullut jatkuvasti mieleen. Tässä muutamia:</span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Teimme yhdessä esikoisen kanssa hyvää ruokaa uudella reseptillä.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Ilmassa on ripaus syksyn kirpeyttä ja kuulautta.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Kypsyvä ohrapelto näytti todella kauniilta aaltoillessaan tuulen mukana.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Aurinko tuli esille aamupäivän pilvisyyden jälkeen.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Kaikki tärkeimmät asiat ovat valmiina uutta perheenjäsentä varten.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Olen kuunnellut Spotifysta hyvää musiikkia.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Olen saanut ottaa kahdet nokoset sohvalla ja lepäillä aina kun on tuntunut siltä.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Tunnen että minua rakastetaan, todella moni ajattelee minua ja toivoo minulle ja perheelleni hyvää.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Minulla on turvallinen olo ja saan elää rauhassa perheeni kanssa.</span></li>
<li><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Istuessani illalla omassa rauhassa ulkona sain kuunnella hiljaisuutta, kyyhkyn kujerrusta ja haavan havinaa lempeässä tuulessa.</span></li>
</ul>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mitä enempää ihminen voisi toivoa? Mistä sinä voisit olla tänään kiitollinen?</span></div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-32142698051050263812017-07-26T09:32:00.003+03:002017-07-26T11:14:41.128+03:00Raskaana olevan naisen vartalo - avoin arvostelulle?<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Törmäsin jo esikoista odottaessani kummalliseen ilmiöön. Raskaana olevan naisen vartalo on täysin avoin kaikelle arvostelulle. Tuntemattomat ja puolitutut saattavat myös varoittamatta tulla koskemaan vatsaa ja töksäytellä mitä kummallisimpia kommentteja. Olen itse kokenut koskettelun ilman lupaa todella tungettelevana ja ahdistavana. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen reviiri, joka kummallisesti hämärtyy odottavan äidin kohdalla. Ihan kuin hänen persoonansa katoaisi johonkin ja hänestä tulisi vain näyttelyesine, tavara.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Oletpa sä valtava."</b></i></span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Onpa sun maha tosi iso."</b></i></span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Ootko ihan varma ettet odota kaksosia?"</b></i></span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Siitä tietää että sä oot tulossa, kun sun maha tulee ekaks esiin nurkan takaa ja hetken kuluttua sä itse."</b></i></span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Miten sä voit elää noin ison mahan kanssa?"</b></i></span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><i><b>"Ei susta kyllä raskauden hehkua huomaa."</b></i></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Odotusaikana äidin olo ei välttämättä ole hehkein mahdollinen, joten voitte kuvitella miten hiveleviä vastaavat kommentit ovat. Ensimmäinen reaktio on hölmistyminen, toinen reaktio tyrmistyminen ja kolmas mielen pahoittaminen. Jokainen haluaisi varmasti näyttää odotusaikana kauniilta ja loistaa sitä salaperäistä raskauden hehkua, josta kovasti puhutaan. Raskauden hormonimyrskyssä odottava äiti on tavallistakin helpompi saada pahoittamaan mielensä ja jopa itkemään. Siksi toivon ihmisten miettivän jatkossa kahdesti, miten puhuvat tulevalle äidille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En voi ymmärtää, mitä töksäyttelijöiden päässä oikein liikkuu. Ilmeisesti ei yhtään mitään. Kokevatko he odottavan äidin olemuksen niin vieraana ja tavallisesta poikkeavana, etteivät he tiedä miten heidän pitäisi asiaan reagoida? Odottavia äitejä on kuitenkin aina ollut ja aina tulee olemaan. Ei ole mistään kummallisesta kyse. Kommentoivatko samat ihmiset myös ylipainoisille ihmisille, että oletpa läski? Tai kutsuvatko he laihaa teini-ikäistä anorektikoksi?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos et keksi mitään kaunista sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Toisaalta olen saanut myös ihania ja vilpittömiä kommentteja, joista on tullut pitkäksi aikaa hyvä mieli ja onnen kyyneleet silmiin.</span><br />
<b><i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Onpa sulla ihana masu."</span></i></b><br />
<b><i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Sä ihan hehkut."</span></i></b><br />
<b><i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Sä näytät tosi hyvinvoivalta."</span></i></b><br />
<b><i><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Saanko koskettaa sun masua?"</span></i></b><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-fb8dugPzuj8/WXg1SVBUqNI/AAAAAAAAAZ4/0pQnCwWdSawUXEaDfUJhxd7wDjeZZbNCQCLcBGAs/s1600/20170617_191121.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="384" src="https://3.bp.blogspot.com/-fb8dugPzuj8/WXg1SVBUqNI/AAAAAAAAAZ4/0pQnCwWdSawUXEaDfUJhxd7wDjeZZbNCQCLcBGAs/s640/20170617_191121.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihana vauvamasuni, jota tulee pian ikävä. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Oletko sinä saanut odotusaikana hämmentäviä kommentteja ulkonäöstäsi?</b></span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-39955103695839557802017-07-11T15:01:00.000+03:002017-07-11T15:01:47.157+03:00Odotuksen viimeinen kuukausi<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Blogi on jäänyt viime aikoina entistä enemmän taka-alalle. Olen huomannut haluavani käpertyä omaan kuplaani ja kääntynyt selvästi sisäänpäin. Sanoinkin eräänä päivänä puoliksi vakavissani miehelle, että voisin ihan hyvin vetäytyä jollekin erämaamökille ja erakoitua sinne. Ajatukset ovat paljon vauvassa ja tulevassa synnytyksessä. Välillä hirvittää, välillä odotan sitä malttamattomana. Elokuussa perheeseemme syntyy uusi jäsen. Uskomatonta!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vauvan tarvikkeet ovat melko pitkälle kasassa. Olen viikkaillut esikoisen kanssa vaatteita hoitopöydän laatikoihin ja varustanut kaappia vauvan tarvikkeilla. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tens-laite uusine elektrodeineen odottaa valmiina. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jotain pientä vielä puuttuu, muttei mitään mitä ilman ei pääsisi alkuun. Sairaalakassi pitäisi pakata valmiiksi tai ainakin miettiä, mitä siihen pitäisi varata.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen käyttänyt ajan puuhailemalla esikoisen kanssa pieniä juttuja jaksamiseni mukaan. Joka päivä olen ottanut päikkärit tai ainakin lepäillyt aina tarpeen mukaan sohvalla. Supistukset ovat kertoneet, milloin on tullut oltua liikaa pystyasennossa. Välillä on tuntunut, että pää hajoaa kun en pääse metsäretkille tai reippaille kävelylenkeille. Onneksi ei tarvitse kärvistellä enää pitkään. Esikoinen pitää huolta siitä että päivät menevät nopeasti, vaikka itsestä tuntuu etten ole tehnyt päivän aikana yhtään mitään järkevää.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen onneksi löytänyt taas lukemisen ilon. Meistä on tullut kirjaston vakioasiakkaita, kun olen hakenut hyllystä varaamiani kirjoja ja palauttanut pinon entisiä. Sormet aivan syyhyävät päästä uusien kirjojen kimppuun. Kuljetan kirjaa mukanani miltei joka paikkaan, minne menen. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Monta upeaa tarinaa on takana ja monta yhtä upeaa vielä edessä.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Yritän tietoisesti lukea nyt mahdollisimman paljon, koska ainakaan esikoisen vauva-aikana muussautuneet aivoni eivät pystyneet keskittymään lukemiseen moneen vuoteen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-5qbaGYrllFk/WWS4mIGzRBI/AAAAAAAAAZo/1cTvV-T97-cKynz7EdT6GMwDfmpOqKOLACLcBGAs/s1600/unnamed1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="359" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-5qbaGYrllFk/WWS4mIGzRBI/AAAAAAAAAZo/1cTvV-T97-cKynz7EdT6GMwDfmpOqKOLACLcBGAs/s640/unnamed1.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Menossa Ibsenin Nukkekoti. Lukulistalla täytyy olla yksi näytelmä.</td></tr>
</tbody></table>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-72819427306729692772017-07-02T20:19:00.002+03:002017-07-02T20:19:20.794+03:00Buzzador-kampanja: Storytel-palvelun kokeilu 30 vrk - sisältää linkin<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen <a href="https://www.buzzador.com/" target="_blank">Buzzadorin</a> käyttäjä, mikä tarkoittaa että saan ajoittain sen kautta kokeiluun tuotteita ja palveluita. Vastineeksi kerron niistä eteenpäin tuttavilleni ja kirjoitan arvostelun Buzzador-sivustolle. Kannattaa rekisteröityä mukaan! Mitä aktiivisempi olet, sitä paremmin saat kampanjatarjouksia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PEB5OCfEseM/WVkpcyAy_nI/AAAAAAAAAZY/zPLewCvDwvI8MM86QEa_zD5i1m26sPIXgCLcBGAs/s1600/unnamed%2B%25281%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="359" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-PEB5OCfEseM/WVkpcyAy_nI/AAAAAAAAAZY/zPLewCvDwvI8MM86QEa_zD5i1m26sPIXgCLcBGAs/s640/unnamed%2B%25281%2529.png" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Screenshot puhelimeni näytöltä Storytel-palvelusta.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Tällä kertaa sain kokeiltavaksi </span><a href="http://www.storytel.fi/fibuzzador2017" style="font-family: verdana, sans-serif;" target="_blank">Storytel-palvelun</a><span style="font-family: verdana, sans-serif;"> 30 vrk ajaksi. Sen kautta pystyy kuuntelemaan rajattomasti kirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi älypuhelimella ja tabletilla.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tekniikan ihmelapsena minulle tuli heti ongelmia rekisteröitymisen kanssa. En päässyt eteenpäin, kun en halunnut antaa palvelulle korttitietojani. Sain kuitenkin ladattua puhelimeeni Storytel-sovelluksen, jonka kautta pystyin selaamaan valikoimaa ja testaamaan pikkupätkiä kirjoista. Storytelissä on tuhansia kirjoja, joita pääsee selaamaan eri kategorioiden alta. Itse olin hieman pettynyt lastenosastoon, josta en löytänyt kauheasti mitään kiinnostavaa. Aikuisille oli kyllä hyvin tarjolla myös uusia kirjoja.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En ole aiemmin käyttänyt mitään e-kirjapalvelua. Minulla on käytössä vain älypuhelin, joten sen ruudulta kirjan lukeminen on suoraan sanottuna tuskaista. Tabletilla käyttömukavuus olisi varmasti aivan eri luokkaa. Voisin kuvitella, että e-kirjapalvelu toimii erityisen hyvin reissuissa. Autossa tai junassa voi kuunnella e-kirjoja, vaikka kärsisikin matkapahoinvoinnista. Itse en nimittäin voi lukea mitään autossa. Muuten paha olo on taattu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täytyy myös myöntää, että olen lukemisen suhteen todella vanhanaikainen. Minusta on ihana suunnitella lukulistoja, varailla kirjoja kirjastosta ja kuljeksia hiljaisten kirjahyllyjen välissä kirjojen tuoksusta nauttien. Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä kirjan tuoksu pitäisi pullottaa. Jokainen kirja tuoksuu hieman erilaiselta. Koulukirjat tuoksuvat ihan erilaiselta kuin vaikkapa klassikkokirjat.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ehkäpä sähköiset lukupalvelut ovat sinun juttusi. Käy kokeilemassa ja kerro kokemuksiasi! Tykkäätkö mieluummin lukea kirjasi sähköisessä muodossa vai perinteisinä kirjoina? Miksi?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">#storytelbuzz17 #buzzador</span></div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-50757229534585980322017-06-30T16:15:00.000+03:002017-06-30T16:15:31.636+03:00Yhdenvertainen oikeus rakkauteen<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Meneillään oleva Pride-viikko tuntuu kuohuttavan ihmisten ajatuksia ja aiheuttavan joissakin jopa aggressiivisuutta. "Pitääkö niistä homoista jankuttaa joka paikassa kaiken aikaa?" Kyllä pitää. Maailmanlaajuisen Pride-liikkeen tarkoitus on puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja tuoda julki epäkohtia. Suomessa asiat ovat sentään suhteellisen hyvin verrattuna joissakin maissa seksuaalivähemmistöjen kohtaamaan vainoon ja väkivaltaan, mutta kyllä meilläkin on vielä paljon parantamisen varaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-hLNVdxY37UY/WVZD2kgPMWI/AAAAAAAAAY8/33hx8C3A4zwLfAA7JIFptSkUZEgtjCKqwCLcBGAs/s1600/hand-2326058_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-hLNVdxY37UY/WVZD2kgPMWI/AAAAAAAAAY8/33hx8C3A4zwLfAA7JIFptSkUZEgtjCKqwCLcBGAs/s640/hand-2326058_960_720.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: https://pixabay.com</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Joillekin seksuaalinen poikkeavuus on punainen vaate. He ottavat toisen ihmisen synnynnäisen ominaisuuden henkilökohtaisena loukkauksena. Epätietoisuus lisää pelkoja. Siksi seksuaalivähemmistöistä on todella tärkeä puhua.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jotkut puolestaan käyttävät uskontoa aseena seksuaalivähemmistöjä kohtaan. "Homous on syntiä." "Homot joutuu helvettiin." Raamattu on siitä ristiriitainen kirja, että yhdessä kohdassa sanotaan yhtä, toisessa toista. Vastuu jää tietysti viime kädessä aina lukijalle. Minäkin olen Raamattuni lukenut ja minun Jumalani on suvaitsevainen ja avarakatseinen. Hän kehoittaa lähemmäisyydenrakkauteen ja kohtelevan muita niin kuin toivon itseäni kohdeltavan. Henkilökohtaisista ominaisuuksista, yhteiskunnallisesta asemasta, meriiteistä, varallisuudesta, sukupuolesta, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Itse yritän opettaa lapselleni, että jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena ja niillä ominaisuuksilla joita hänellä on. Olen kuullut liian monta kertaa sen, että lapsi on pelännyt kertoa vanhemmilleen olevansa homoseksuaali. Tai jos hän on uskaltanutkin kertoa, niin vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa eivätkä ole enää halunneet olla hänen kanssaan missään tekemistä. Mieleni ei voi käsittää, kuinka joku voi tehdä jotain niin kamalaa omalle lapselleen. Päinvastoin tuollaisessa tilanteessa lapsi tarvitsee tukea ja rakkautta omalta vanhemmaltaan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hyvää Pride-viikkoa 2017! Rakkaus kuuluu kaikille! <3</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-17591543972284444422017-06-26T14:27:00.003+03:002017-06-26T21:41:39.920+03:00Ensimmäinen synnytykseni<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulta on kyselty postausta ensimmäisestä synnytyksestäni. Tässä se tulee. Aikaa on kulunut jo viisi vuotta, joten kovin tarkkaan en kuvaile synnytyksen etenemistä. Olin synnytyksen jälkeen niin hormonipöhnässä, etten kauheasti halunnut edes ajatella synnytystä. Vasta nyt toisen lapsen syntymän lähestyessä asiat ovat yhtäkkiä aktivoituneet mielessäni ja aiheuttaneet ahdistavia tuntemuksia. Suosittelen siis käsittelemään synnytyksen mahdollisesti aihuttamat negatiiviset tunteet mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, etteivät ne jää turhaan painamaan mieltä. Ne voivat kuitenkin nousta pinnalle uuteen synnytykseen valmistautuessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensimmäinen synnytykseni käynnistyi su-ma välisenä keskiyönä tiheillä ja kipeillä, mutta epäsäännöllisillä supistuksilla. Käytin kivunhoitona <a href="https://kauppa.pedihealth.fi/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/stimulaattorit-ja-harjoitusvalineet/elle-tens-tens-laite-p-1395.html" target="_blank">Elle Tens -laitetta</a>, jonka vuokrasin tutultani. Sen avulla selvisin kotona niin pitkään. Supistuksia oli 1-10 minuutin välein, mutta ne kestivät yleensä noin 30 sekuntia. Kyse oli siis ns. latenssivaiheesta, jota ei vielä lueta aktiiviseen synnytykseen. Supistukset kylläkin pehmentävät ja valmistavat kohdunsuuta synnytykseen, mutta eivät välttämättä vielä avaa sitä. Kävin seuraavana päivänä näytillä sairaalassa. En saanut välissä levättyä tai nukuttua, koska supistukset olivat todella kipeitä ja niitä tuli niin usein, ettei lepäämistä voinut edes ajatella. Kävelin ympäri taloa ja syvähengitin. Olin kuitenkin täysin rauhallinen, vaikka väsymys painoi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-SX2Y7-q5UNE/WVDelZRjluI/AAAAAAAAAYs/ohBEhlfllasuaabYOz5wJqyplPGqcZoCgCLcBGAs/s1600/88c21ed9ede6cf3e8e5d6a8135e4f735.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="270" data-original-width="270" src="https://3.bp.blogspot.com/-SX2Y7-q5UNE/WVDelZRjluI/AAAAAAAAAYs/ohBEhlfllasuaabYOz5wJqyplPGqcZoCgCLcBGAs/s1600/88c21ed9ede6cf3e8e5d6a8135e4f735.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elle Tens -laite mm. synnytyskivun hoitoon.<br />
Kuva: https://kauppa.pedihealth.fi/</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain sairaalasta Litalgin-tabletin, jonka avulla sain hieman levättyä mutta en senkään avulla pystynyt nukkumaan. Käytännössä siis valvoin 3 vrk ennen varsinaista synnytystä. Aloin olla todella turhautunut tilanteeseen. Keskiviikkoaamuna mieheni oli lähdössä töihin ja mietti, uskaltaako varmasti lähteä. Sanoin että hän voi ihan hyvin lähteä ja soitan sitten jos alkaa todella tapahtua jotain. Jokin käytöksessäni kuitenkin kertoi miehelle, ettei kannata lähteä. Sen sijaan hän vei minut uudelleen näytille sairaalaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">"Yllättäen" kohdunsuu olikin jo 5 cm auki ja minut ohjattiin suoraan synnytyssaliin. Kätilö näki että olen jo aivan lopussa väsymykseni kanssa ja ehdotti epiduraalin laittoa. Olin etukäteen toivonut, että yrittäisin pärjätä mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Siinä vaiheessa heitin koko toivelistani romukoppaan ja annoin vastuun tilanteesta henkilökunnalle. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä hieman tyhmästi tehty, mutta siinä väsymyksen tilassa en pystynyt kovin rationaalisesti ajattelemaan asiaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Anestesialääkäri kävi laittamassa epiduraalin ja kivut helpottivat. Harmikseni tens-laite otettiin samalla pois, enkä saanut sitä enää takaisin. Samalla myös synnytys pysähtyi siihen. Kätilö puhkaisi kalvot ja sain muistaakseni jonkin puudutuksen, olisikohan se ollut pudendaalipuudutus?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin jatkuvasti liikkeessä, koska en voinut kuvitellakaan olevani paikoillani. Lepäsin hetken vuoteella kyljelläni, mutta se tuntui epämukavalta. En pystynyt kunnolla rentoutumaan epämukavalla sairaalasängyllä. Sen sijaan kätilön ehdotuksesta pyörittelin lantiota koko päivän jumppapallon päällä. Supistuksia yritettiin piiskata oksitosiinitipalla ja annostusta nostettiin pikkuhiljaa kovemmaksi ja kovemmaksi. Silti tuntui, ettei se edistänyt tilannetta lainkaan. Välillä kurkattiin kohdunsuun tilanne, joka ei edennyt mihinkään. Minulle alettiin väläytellä sektiota, jota en missään nimessä halunnut. Jatkoin pyörittelyä iltaan asti. Onneksi mies oli tukena koko ajan ja toi minulle nopeaa syötävää ja juotavaa. Kuuntelimme myös musiikkia kännykästä. Välillä mies myös hieroi voimakkaasti nyrkillä alaselkääni, kun tuntui että jostain syystä selkä "väsyi".</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jossain vaiheessa supistusten alkaessa tuntua voimakkaammin otettiin myös ilokaasu käyttöön. En huomannut sen vaikuttavan minuun millään tavalla. Hengitin kätilön ohjeiden mukaan, mutta kaasusta ei ollut mitään apua. Aloin olla todella kipeä. Tuli vuoronvaihto</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> ja kätilö vaihtui lennosta. Uusi kätilö ihmetteli, miten en lainkaan hyödy ilokaasusta. Hän huomasi, etten ollut saanut lainkaan ilokaasua, vaan pelkkää happea. Hän käänsi oikean hanan auki ja johan alkoi tuntua hassulta. Muistan kun nauroin, että hassua kun sattuu ihan hirveästi ja silti vaan naurattaa. Onneksi pidin mielessä kavereiden varoitukset ilokaasusta; pidin huolta etten hengittänyt sitä liikaa. En halunnut olla liian pöllyssä ja tulla pahoinvoivaksi sen takia. Koen ilokaasusta olleen apua, kun sen vain hengitti oikeaan aikaan juuri hiukan ennen supistusta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kivut alkoivat kuitenkin lisääntyä ja supistukset tihenivät, niin ettei niissä ollut juurikaan taukoa. Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli täysin auki. Minut ohjattiin puoli-istuvaan asentoon selälleni ja sanottiin, että saan alkaa ponnistaa kun siltä tuntuu. En tiedä vieläkään mitä ponnistustarve tarkoittaa. Tunsin itseni tosi tyhmäksi siinä tilanteessa. Niinpä ponnistelin aina kun tunsin supistuksen, mutta en kokenut sen hyödyttävän yhtään mitään. Minulla oli vuoteella todella epämukava olo ja olisin halunnut kääntyä etukumaraan asentoon polvilleni. Jouduin kuitenkin olemaan selälläni. Jossain vaiheessa minut ohjattiin ponnistamaan kyljelläni, mikä ei myöskään tuntunut hyvältä asennolta. Mies hieroi siinäkin alaselkääni, kun siihen sattui.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vauvan sydänäänet alkoivat heiketä. Kuulin kun joku sanoi, että on 10 minuuttia aikaa saada vauva ulos. Pidin hetkisen silmiäni kiinni ponnistaessani ja kun avasin taas silmäni, sali tuntui olevan täynnä porukkaa. Oli kätilöitä, anestesialääkäri ja synnytyslääkäri. Taas puhuttiin hätäsektiosta, mutta synnytyslääkäri päätti kuitenkin kokeilla imukuppia minun luvallani. Tietysti annoin luvan, koska vauva piti saada nopeasti ulos. Miehen käsi tuntui turvalliselta omassani ja taisin puristaa siitä hetkiseksi verenkierron pysähdyksiin. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuntui että repeän kappaleiksi kivusta ja sanoin, etten pysty tähän.</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Synnytyksen jälkeen tunsin itseni totaalisen epäonnistuneeksi. Onneksi vauva saatiin kuitenkin ajoissa ulos ja hän syntyi hyvissä voimissa klo 18.35 keskiviikkoiltana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Positiivisia asioita:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Pärjäsin pitkään kotona tens-laitteen avulla ja se auttoi hyvin kipuun.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Epiduraalin laittaminen oli vaivaton ja kivuton toimenpide.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Ilokaasusta oli apua jonkin aikaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Pysyin rauhallisena synnytyksen aikana ja seurailin mitä milloinkin tapahtuu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Voimme hyvin vauvan kanssa heti synnytyksen jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ En itse onneksi saanut synnytyksessä kuin pieniä nirhaumia, jotka eivät olleet juurikaan kipeitä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Vauva oli vielä ihanampi kuin olin osannut etukäteen kuvitella ja seuraava yö menikin ihmetellessä uutta ihmistä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">+ Mies oli tukena koko synnytyksen ajan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Negatiivisia asioita:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- Synnytyksen edistyminen pysähtyi epiduraalin laiton jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- En saanut pitää enää omaa tens-laitetta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- Omat supistukset laimenivat ja niitä piti piiskata keinotekoisella oksitosiinilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- Ilokaasuhana oli jäänyt vahingossa kiinni ja sain pelkkää happea.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- Olisin halunnut olla etukumarassa asennossa, mahdollisesti polvillani. Koin vuoteessa ponnistamisen hyvin epämukavaksi ja siinä asennossa minulle tuli pyörryttävä olo. Aivan samoin kuin raskausaikanakin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">- Koin epäonnistuneeni synnytyksessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toiveita seuraavaan synnytykseen:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Haluaisin käyttää tens-laitetta niin pitkään, kuin se tuntuu minusta hyvältä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Haluaisin tietoa siitä, miten latenssivaihetta voisi lyhentää tai miten sen aikana pystyisi lepäämään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Haluaisin mahdollisimman vähän lääkkeellistä apua, jos vain suinkin pärjään ilman.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Toivon kätilön ohjaavan minua aktiivisesti ja antavan vinkkejä lääkkeettömään kivunlievitykseen ja eri asentojen kokeilemiseen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Toivon, ettei minun tarvitsisi ponnistaa vuoteessa selälläni tai kyljelläni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Yritän tuoda enemmän omia ajatuksiani ja toiveitani esille ja uskaltaudun kysymään myös niitä tyhmiä kysymyksiä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><3 Yritän ottamaan aktiivisemman roolin sivustakatsojan roolin sijaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Joku juuri totesi minulle, että voiko synnytykseen edes varautua etukäteen. Kyllä voi ja mielestäni pitääkin. Olen menossa heinäkuun puolivälissä synnytyspelkopolille keskustelemaan kätilön kanssa edellisen synnytyksen herättämistä ajatuksista. Ajattelin poimia pääasioita tämän postauksen pohjalta keskusteluun mukaan. Olen myös jutellut ystävieni kanssa ja keskustellut asioista Facebook-ryhmissä. Huomenna olen menossa kirjastoon lainaamaan ystäväni suositteleman kirjan <a href="http://www.adlibris.com/fi/kirja/kun-synnytys-pelottaa-9789524927208" target="_blank">"Kun synnytys pelottaa"</a>. Myös tämän postauksen kirjoittaminen toimii hyvin ajatusten työstämisenä ja terapiana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">P.S. Lisäilen synnytyskertomukseen asioita sitä mukaa kun niitä muistuu mieleen. Siksi teksti elää vielä.</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-1534746488271152452017-06-12T20:14:00.000+03:002017-06-12T20:22:58.383+03:0031. rv:n tuntemuksia. Synnytys lähestyy.<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vielä vähän aikaa sitten en halunnut ajatella tulevaa synnytystä lainkaan. En myöskään halunnut nähdä pieniä vauvoja tai miettiä, mitä tarvikkeita kotiin pitäisi hankkia. Yhtäkkiä ajatukset pyörivät miltei ainoastaan synnytyksessä ja vauvassa. En jaksa olla kiinnostunut kovinkaan paljoa ympäröivästä maailmasta samassa suhteessa kuin aiemmin. Tuntuu että olen pikkuhiljaa menossa oman kuplani sisään. Myös esikoinen on selvästi kauempana minusta ja enemmän kiinni isässään. Minua dissataan ihan kympillä. Odotettu reaktio.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vauvalle on hankittu/hankinnassa tärkeimmät tavarat. Ruokakauppareissulla teki mieli jo alkaa vertailla eri vaippamerkkejä ja niiden ominaisuuksia. Sain vielä kuitenkin pidäteltyä itseäni. Kännykkään on ladattu ilmainen Preglife-sovellus, josta näkee tarkalleen eletyn raskausviikon ja missä vaiheessa vauvan kasvu milloinkin on. Plussaa on myös sovelluksessa oleva helppokäyttöinen supistuslaskuri.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Synnytystä varten olen kysellyt lainaan kaveriltani <a href="https://kauppa.pedihealth.fi/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/stimulaattorit-ja-harjoitusvalineet/elle-tens-tens-laite-p-1395.html" target="_blank">Elle Tens -laitteen</a>. Suosittelen kokeilemaan sitä lämpimästi! Ajattelin hakea sen jo hyvissä ajoin, koska viimeksi pärjäsin sen avulla pitkän latenssivaiheen kotona. Olen myös alkanut suunnitella Spotifyhyn omaa synnytyslistaa. Kännykän varavirtalähde on jatkuvasti latingissa, koska kännykkäni akku on niin surkea ettei sillä muuten pystyisi kuuntelemaan yhtään mitään. Mies hankki minulle langattomat kuulokkeet, joilla voin kuunnella mitä vain ja milloin vain haluan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Postiluukusta kolahti aika synnytyspelkopolille heinäkuuksi. En varsinaisesti koe pelkääväni synnytystä, mutta edellisestä synnytyksestä jäi paljon mietittävää ja keskeneräisiä asioita, jotka olisi hyvä saada käsiteltyä ennen uutta synnytystä. Ajattelin jossain vaiheessa jäsentää ajatuksiani blogipostauksen muodossa edellisestä synnytyksestä. Arkojen ei kannata pelästyä, koska mitään todella karmivaa ei ole tiedossa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-x7ouAZqGdh8/WT7Ld3CYAPI/AAAAAAAAAYc/ou16Wfksn-Qb3OsNxrIOhy92ivgk6z2CACLcB/s1600/d594281cd4064b04827715a0cec9e659.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="190" data-original-width="600" src="https://2.bp.blogspot.com/-x7ouAZqGdh8/WT7Ld3CYAPI/AAAAAAAAAYc/ou16Wfksn-Qb3OsNxrIOhy92ivgk6z2CACLcB/s1600/d594281cd4064b04827715a0cec9e659.gif" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakastan Pertti Jarlan Fingerporia. Tämä löytyy myös meidän jääkaapin ovesta. :D</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-55582448991544789492017-06-04T17:52:00.000+03:002017-06-04T17:52:54.717+03:00Rakkauden kehittyminen omaan lapseen<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lueskelin <a href="http://unelmalandia.blogspot.fi/2017/06/kuka-tuo-on-lapsi-tuntui-vieraalta.html" target="_blank">Unelmalandia-blogin</a> postausta rakkauden kehittymisestä omaan lapseen. Siinä kirjoittaja oli joutunut odottelemaan 8 kk todella syvän rakkauden kehittymistä omaan lapseen. Aihe on todella tärkeä, mutta tämä oli muistaakseni ensimmäinen lukemani kirjoitus siitä. Rakkaus vastasyntyneeseen ei ole itsestäänselvyys. Varmasti myös synnytyskokemuksella on suuri vaikutus rakkauden syntymiseen ja saako synnyttäjä tukea, onko hänellä itsellään turvallinen olo. Tunteet ovat todella monimutkaisia kemiallisia ja fysiologisia prosesseja, eikä ole yhtä oikeaa tapaa reagoida ja tuntea synnytyksen jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Muistan varmasti lopun elämääni sen tunteen, kun tyttäreni syntyi ja hänet nostettiin rinnalleni. Hän tuntui todella lämpimältä ja märältä. Luulin vastasyntyneiden pitävän silmiä kiinni, mutta tyttären suuret mustikansiniset silmät tähyilivät uteliaina minua ja isäänsä. Toisaalta minulla oli sekasortoinen olo, mieli oli yhtä myllerrystä ja tunsin hieman kuin olisin katsellut tilannetta jonkun ulkopuolisen silmin. En oikein tiedä mitä tunsin, muuta kuin ihmetystä ja epäuskoa. Tässä on se lapsi, joka on kasvanut minun sisälläni. Ihmetystä ja epäuskoa siitä, että olen hänen äitinsä. Ja hän on meidän lapsemme. Muistan, miten esittelin hänelle itseni. "Moi, mä oon sun äiti."</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olin ennen synnytystä ollut huolissani, että mitäpä jos en rakastakaan lasta. Jos huomaankin etten välitä lapsesta. Tyttären synnyttyä en minäkään tuntenut heti suurta rakkautta. Oikea sana voisi olla ehkä huolehtiminen ja kiintymys. Enemmänkin ihmettelin häntä ja tutustuin häneen kaikessa rauhassa. Kotiin tultuamme alussa oli sellainen olo, kuin joku vieras olisi tullut kylään. Koti oli koti, mutta tuntui jotenkin erilaiselta. Meni vähän aikaa, että äidin rooli löytyi.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Rakkaus hiipi huomaamatta mukaan kuvioihin. En lainkaan osaa sanoa, missä vaiheessa voin sanoa alkaneeni todella rakastaa. Yhtäkkiä vain huomasin, että tunnen valtavan suurta suojelunhalua ja suurinta rakkautta, mitä olen koskaan ketään kohtaan tuntenut. Tunne on vain kasvanut ja syventynyt reilun viiden vuoden aikana.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-4rt-63UQTYA/WTQeScgr7qI/AAAAAAAAAYI/xR1ivY_8e-QnjzsCxOwSHe9rybWQ5MmBgCLcB/s1600/_MG_7043.CR2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-4rt-63UQTYA/WTQeScgr7qI/AAAAAAAAAYI/xR1ivY_8e-QnjzsCxOwSHe9rybWQ5MmBgCLcB/s640/_MG_7043.CR2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Äiti, keräsin sinulle kukkia. Eikö olekin kauniita?"</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Joka päivä näen oman rakkauteni heijastuvan lapseni silmistä takaisin. Se saa minut onnelliseksi. Kun lapseni katsoo minua hellästi, kiertää pienet kätensä kaulaani ja painaa pehmeän poskensa toviksi omaani vasten, sanoja ei tarvita. Siinä hetkessä on kaikki.</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-81816965792473319602017-06-01T11:36:00.000+03:002017-06-01T11:36:38.063+03:00Yö Lastenlinnassa<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapsi on jännittänyt Lastenlinnan unitutkimusta jo monta päivää. Hän ei haluaisi millään mennä sinne. Olemme jutelleet mitä siellä tapahtuu ja miksi tutkimus tehdään. Yritämme selvittää, mistä lapsen päiväväsymys johtuu ja miten häntä voisi auttaa. Tutkimus peruuntui jo kuukausi sitten jonkin kiireellisemmän tapauksen takia. Olemme odottaneet aikaa viime lokakuusta asti. Koko tänä aikana emme ole saaneet tukea kuin sanahelinän muodossa. Jatkamme siis löyhässä hirressä roikkumista koko perheen voimin.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Katselen nukkuvaa lasta hämärässä huoneessa. Olemme menneet klo 13.30 elektrodien liimaukseen ja laitteiden testaukseen, mutta varsinainen tutkimus on alkanut klo 21. Olemme käyneet välillä käppäilemässä Lastenlinnan läheisyydessä, syöneet jätskiä Sibeliuksenpuistossa ja väistelleet japanilaisia turisteja monumentin luona. Lasta on vähän jännittänyt kävellä kaupungilla piuhat ja verkkomyssy päässä. Onneksi helsinkiläiset ovat tottuneet kaikenlaisiin kulkijoihin kadulla, joten olemme saaneet olla rauhassa emmekä ole joutuneet töllistelyn kohteeksi. Olemme kävelleet kaikessa rauhassa, ettei hikoilu saisi elektrodeja irtoamaan. Olemme käyneet syömässä Cafe Regatassa nuotiolla paistettua makkaraa ja palanneet savuntuoksuisina takaisin sairaalalle.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pYamP0x55vA/WS_QwW-iPOI/AAAAAAAAAX0/Vz7R2hO66cIYIZKC320z5hqliiGvTb_3ACLcB/s1600/unnamed%2B%252831%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="358" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pYamP0x55vA/WS_QwW-iPOI/AAAAAAAAAX0/Vz7R2hO66cIYIZKC320z5hqliiGvTb_3ACLcB/s640/unnamed%2B%252831%2529.jpg" width="446" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sibelius-monumentti on kävelymatkan päässä Lastenlinnasta.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-4mkVvvAtax4/WS_Ptx8pokI/AAAAAAAAAXo/1UxwaZB386s6iSMkWG7Sl9l5MBl5u3G2QCLcB/s1600/unnamed%2B%252830%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="589" data-original-width="1047" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-4mkVvvAtax4/WS_Ptx8pokI/AAAAAAAAAXo/1UxwaZB386s6iSMkWG7Sl9l5MBl5u3G2QCLcB/s640/unnamed%2B%252830%2529.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä nauratti koko perhettä Cafe Regatan edustalla.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Illalla lapsi on niin väsynyt, että hän nukahtaa melko nopeasti kun hoitaja on käynyt kytkemässä piuhat kiinni. Tietokoneen ruudulla näkyy kuvaa lapsesta ja erilaisia käppyröitä. Olen itsekin niin väsynyt, että silmät tuntuvat painuvat väkisin kiinni. En kuitenkaan saa nukuttua. Tutkimushuone on todella ahdas ja avoimesta ikkunasta huolimatta huoneessa on kuuma. Minulle on varattu kokoontaitettava varapeti, joka pitää todella äänekästä narinaa pienimmästäkin liikahduksestani. Yritän maata mahdollisimman paikoillani, etten herättäisi lasta. Liitoskivut alkavat pian vaivata ja lonkkia särkee. Nousen istumaan narinan säestämänä ja jään katselemaan lasta. Osastolta kuuluu hoitajien askeleita, ovien ääntä ja vaimeaa lapsen itkua. Lapsen hiilidioksidimittari pitää todella kovaa surinaa, jonka saan kuitenkin sujettua taustalle. Surffailen kännykällä hetken aikaa, mutta en saa hyvää asentoa mahalle ja päätän lähteä keskellä yötä jaloittelemaan osastolle.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Päästyäni käytävälle kuulen pienen lapsen itkua ja liman imemisen ääntä. Lapsen ääni on käheä itkusta. Minulle tulee ahdistava olo. Tekisi mieli mennä lohduttamaan lasta, ottaa syliin, tehdä jotain. Luikin leikkihuoneeseen pöydän ääreen istumaan ja haen itselleni vanhempienhuoneesta mukillisen kuumaa teetä. Labrahoitaja kävelee kärrynsä kanssa stoalaisen tyynenä potilashuoneeseen. Mietin, näytänköhän minä koskaan työssäni noin ammattimaiselta ulkopuolisen silmin. Avoimesta ikkunasta kuuluu mustarastaan huilumainen laulu. Lapsen itku vaikenee.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ajattelen kiitollisena, ettei kyseessä ole oma lapseni. Mietin miten kamala tilanne monella perheellä on, joiden lapsi on vakavasti sairas. Miten avuttomaksi vanhempien täytyy tuntea itsensä. Siemaisen teetä ja katselen ikkunasta katuvalon loisteessa märkää asfalttia. Tunnen syyllisyyttä siitä, että oma lapseni on terve. Me pääsemme aamulla lähtemään kotiin, kun moni muu äiti ei tiedä milloin saa lapsensa seuraavan kerran sairaalasta kotiin. Tai saako koskaan. Ajatus on niin ahdistava, että joudun pyyhkimään kyyneleitä poskiltani.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sadepisarat valuvat hiljalleen ikkunaa pitkin. Osastolla on nyt hiljaista. Avoimesta ikkunasta kuuluu ohiajavan auton ääni. Kaupunki nukkuu. Mustarastas jatkaa lauluaan.</span></div>
Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2697458540616887273.post-88296838232910184792017-05-31T19:19:00.002+03:002017-05-31T19:19:44.456+03:00Yhteistyö Color4Caren kanssa: hoitajan kello<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen jo pidempään manaillut töissä, kun kaikissa potilashuoneissa ei ole sekuntiviisarillista seinäkelloa. Rannekelloja meillä ei saa käyttää, joten tarvittaessa täytyy hakea kansliasta erillinen sekuntikello. Kun <a href="https://www.color4care.fi/" target="_blank">Color4Care</a> ehdotti yhteistyötä, niin minun ei tarvinnut kahdesti miettiä. Tällä kertaa testattavakseni tuli <a href="https://www.color4care.fi/12-hoitajan-kellot" target="_blank">hoitajan kello</a>. Löysin värikkäästä valikoimasta juuri sellaisen kuin toivoinkin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-mBXecmA-GE8/WS7mRlCsyRI/AAAAAAAAAXU/tTzM5JiX5AotxGldn8mDy744jd1NCTSrgCLcB/s1600/unnamed%2B%252827%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="1134" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-mBXecmA-GE8/WS7mRlCsyRI/AAAAAAAAAXU/tTzM5JiX5AotxGldn8mDy744jd1NCTSrgCLcB/s640/unnamed%2B%252827%2529.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kello lähetettiin parissa päivässä ja jo pelkkä paketti oli ilo silmälle.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-2PoBeJ6I-_U/WS7mRx6cq1I/AAAAAAAAAXY/u90kXogsbh8VdVNuR2B1dewqidqwWZwnQCLcB/s1600/unnamed%2B%252828%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="589" data-original-width="331" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-2PoBeJ6I-_U/WS7mRx6cq1I/AAAAAAAAAXY/u90kXogsbh8VdVNuR2B1dewqidqwWZwnQCLcB/s640/unnamed%2B%252828%2529.jpg" width="358" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valitsin valkoisen kellon perhoskuviolla. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen ollut kelloon todella tyytyväinen. Se on helppo kiinnittää hakaneulalla työtakin rintapieleen ja siinä on selkeä kellotaulu. Kello on pehmeää ja joustavaa silikonia, joten se on kestävä ja helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Hieman harmittaa, etten ole tullut hankkineeksi kelloa jo aiemmin. Siinä säästää paljon askeleita, kun ei tarvitse lähteä etsimään erikseen sekuntikelloa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tykkään myös siitä, että kello tuo hieman persoonallisuutta ja väriä työvaatteisiin. Color4Carelta voi hankkia myös muuta värikästä hoitajien iloksi. Mm. pinkki <a href="https://www.color4care.fi/28-stetoskoopit" target="_blank">stetoskoppi</a> olisi aika makea.</span>Sophiehttp://www.blogger.com/profile/09706534971587092082noreply@blogger.com0