Loppuraskauden rakkauskuplassa

Eilen ja tänään on ollut ihan hassu olo. Ihan kuin olisin vastarakastunut, liitelen pää pilvissä ja jalat ilmassa. Iltakävelyllä teki mieli alkaa juoksennella pitkin kylätietä tuulen mukana ja levittää kädet siiviksi. Nauraa ääneen ihan nauramisen ilosta. Maailma näyttää vaaleanpunaiselta. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Villi veikkaukseni liittyy loppuraskauden hormoneihin. Olipa syy mikä tahansa, se tuntuu todella hyvältä.

Vaikkeivat raskaushormonit vaikuttaisikaan taustalla, on välillä muutenkin hyvä pysähtyä ja miettiä kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus ja onnellisuus kulkevat nimittäin käsi kädessä. Haastavana päivänä kiitollisuuden löytäminen edes yhdestä asiasta saattaa kantaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne voi olla jo ihan erilainen. Hyvänä päivänä kiitollisuutta ja onnea voi pursuta loputtomasti.

Kauniin värinen lehti harmaata taustaa vasten, kuin onnen helmi arjen keskellä.

Tänään onnellisuuden aiheita on tullut jatkuvasti mieleen. Tässä muutamia:

• Teimme yhdessä esikoisen kanssa hyvää ruokaa uudella reseptillä.
• Ilmassa on ripaus syksyn kirpeyttä ja kuulautta.
• Kypsyvä ohrapelto näytti todella kauniilta aaltoillessaan tuulen mukana.
• Aurinko tuli esille aamupäivän pilvisyyden jälkeen.
• Kaikki tärkeimmät asiat ovat valmiina uutta perheenjäsentä varten.
• Olen kuunnellut Spotifysta hyvää musiikkia.
• Olen saanut ottaa kahdet nokoset sohvalla ja lepäillä aina kun on tuntunut siltä.
• Tunnen että minua rakastetaan, todella moni ajattelee minua ja toivoo minulle ja perheelleni hyvää.
• Minulla on turvallinen olo ja saan elää rauhassa perheeni kanssa.
• Istuessani illalla omassa rauhassa ulkona sain kuunnella hiljaisuutta, kyyhkyn kujerrusta ja haavan havinaa lempeässä tuulessa.

Mitä enempää ihminen voisi toivoa? Mistä sinä voisit olla tänään kiitollinen?