Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisaruus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisaruus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. toukokuuta 2017

Sinusta tulee isosisko

Esikoinen oli juuri täyttänyt viisi vuotta, kun kerroimme hänelle saavamme vauvan. Hän oli aiemmin kysellyt lukuisia kertoja surullisena, miksei hänellä ole pikkusisarusta kun monilla kavereillakin on. Kävimme monia keskusteluja siitä, ettei kaikkiin perheisiin vain tule toista lasta vaikka miten toivoisi. Jokainen keskustelu riipaisi sydäntäni syvältä.


Mies ilmoitti kavereille tällä kuvalla vauvauutisesta Facebookissa.


Esikoinen oli ehkä jo vähän luopunut toivosta saada pikkusisarusta, koska hänen oli todella vaikea uskoa vauvauutista. Istuimme koko perhe keittiön pöydän ääressä. Mies oli hankkinut esikoiselle kuvakirjan "Sinusta tulee isosisko". Lisäksi esikoinen sai paketin tutteja ja pinkit kuulosuojaimet. Tyttö katsoi meitä vuorotellen ja toisteli monta kertaa, että "Puhutteko te nyt ihan totta? Onko ihan totta, että minusta tulee isosisko? Ettehän nyt höpötä?" Hetken kuluttua lapselle tuli kyyneleet silmiin, kun hän halasi minua tiukasti onnesta sanattomana.

Vieläkin herkistyn, kun muistelen tuota hetkeä. Olin varautunut myös negatiiviseen reaktioon. Olen kuullut kavereilta paljon myös haastavista tilanteista esikoisen reaktiosta uuteen vauvaan. "En halua uutta vauvaa." "Palauttakaa se." "Sen voi heittää roskiin."

Vauvauutisesta ei ole kulunut yhtään päivää, ettei tytär olisi puhunut innoissaan vauvan tulosta. Välillä on jopa pitänyt hieman toppuutella, kun en ole jaksanut kuunnella vauvajuttuja aamusta iltaan.

"Voi kiitos, kiitos, kiitos äiti, että teet meille vauvan! Olen niin onnellinen!"
"Olisipa jo elokuu, että näkisin vauvan."
"Mitä vauva tekee nyt? Nukkuiko se hyvin yöllä?"

Tyttö pyytää välillä saada lainata puhelintani, että hän saa katsoa vauvan kuvaa. Se tarkoittaa, että hän avaa Vau.fi:n sovelluksen, jossa näkee minkä näköinen vauva suunnilleen milläkin viikolla on ja miten hän milloinkin kehittyy ja kasvaa. Hän kyllä tietää, ettei vauvan kuva ole meidän vauvamme, mutta hän tykkää ihmetellä sitä silti.

Vauva on saanut esikoiselta jo varmaan satoja pusuja, halauksia ja silityksiä vatsani läpi. Tytär juttelee vauvalle ja miettii jo kovasti, miten voisi auttaa minua vauvan hoidossa. Hänelle on tosi iso juttu tulla isosiskoksi. Hän oikeastaan mieltää olevansa jo nyt isosisko. Hänen silmissään se tarkoittaa miltei samaa kuin olla aikuinen. Olen sanonut hänelle, että vaikka hänestä tulee isosisko, niin silti hän saa olla lapsi ja tehdä lasten juttuja. Ei hänen tarvitse ottaa vastuuta vauvan hoidosta ja kotitöistä. Hän saa auttaa minua, kunhan muistaa tehdä myös omia juttuja.

Pari kertaa tyttö on ollut vähän surullisen oloinen ja pohtinut, että sitten elokuussa hän ei voi enää tulla äidin syliin kun siinä on vauva. Olen vakuuttanut että sylissäni on tilaa heille molemmille, mutta pientä vauvaa pitää kuitenkin varoa. Olen koko ajan painottanut sitä, että hän on aina oma rakas tyttöni, vaikka meille syntyykin toinen lapsi. He ovat molemmat aivan yhtä rakkaita meille. Olemme myös suunnitelleet, että teemme välillä ihan kahdestaan asioita ilman vauvaa. Keskustelumme ovat saaneet tytön rauhoittumaan ja hän on taas voinut hyvillä mielin jatkaa elokuun odotusta.

Tiedostan kyllä, että mustasukkaisuutta voi hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa tulla. En elä vaaleanpunaisessa kuplassa sen suhteen. Olemme jo etukäteen suunnitelleet, että esikoinen saa oman uuden vauvanuken ja hoitovälineitä silloin kun vauva syntyy. Ohjeistamme myös tulevia vieraita ja sukulaisia, että he antavat huomiota myös esikoiselle eivätkä pelkästään vauvalle. Pienillä asioilla voi saada suurta aikaan.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sinä olet minun siskoni

"Sinä olet minun siskoni
En tahdo että kilpailumme jatkuu
Sydämeni murtuu
Sinä olet minun siskoni
En tahdo että erkanemme koskaan
Tule mua vastaan
Oi siskoni mun."


Näin laulavat Laura Närhi ja Erin laulussa Siskoni. Biisi on minulle tärkeä, koska olen laulanut sitä oman siskoni kanssa monta kertaa. Sanat voisivat olla meidän kirjoittamiamme teini-iän myllerryksessä. Välillämme oli kilpailua, kateutta, epäluuloa, välillä jopa katkeruutta ja vihaa.


Epäilen, ettei sisareni arvostaisi jos olisin laittanut tähän hänen kuvansa pomppimassa trampalla. ;)
Tyydytään siis kuvaan ruususta siskoni kukkapenkissä.

Teini-ikäisenä olin sitä mieltä, että siskoni oli maailman ärsyttävin ihminen. Hän teki kaiken ihan väärin, puhui väärällä tavalla, näytti ärsyttävälle, puhui ärsyttävästi. Joinakin päivinä tuntui, että hän oli olemassa vain ärsyttääkseen minua. Tilanne helpotti oikeastaan vasta, kun muutimme pois kotoa ja olimme muutamia vuosia täysin eri ympyröissä.

Onneksi aikuistuttuamme löysimme toisemme uudelleen ja olemme nykyisin hyviä ystäviä. Voimme puhua toisillemme mistä vain. Emme tuomitse toisiamme, pyrimme aina näkemään toisissamme hyvää, kannamme toisiamme elämän karikoissa, olemme aina valmiina kuuntelemaan ja auttamaan. Olemme nähneet sen, että sisaruus ei ole kilpailu. Olemme molemmat yhtä tärkeitä ja arvokkaita juuri sellaisina ja juuri niin erilaisina kuin olemme. Meidän ei tarvitse enää yrittää kelvata kenellekään.

Veljien kanssa ei jostain syystä ollut samanlaista vastakkainasettelua kuin siskon kanssa. Isoveljelläni on maailman paras huumori. Hän heittelee hurttia juttua vakavalla naamalla pilke silmäkulmassa. Jutut jatkuvat aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Pikkuveljeäni en ole nähnyt aikoihin, mutta hän on usein ajatuksissani.

Suuri toiveeni on saada omat lapseni tuntemaan, että he ovat kallisarvoisia ja tasa-arvoisia. Jos vain jotenkin pystyisin välittämään heille, ettei kumpikaan ole arvokkaampi tai "parempi" kuin toinen. Sisaruksilla on luonnostaankin mustasukkaisuutta, joten vanhempien on typerää ruokkia sitä. Hyvä sisaruussuhde on parhaimmillaan koko elämän läpi kantava ystävyys.