10 x juuri nyt maaliskuussa 2020

Elämä ei ole entisensä sen jälkeen, kun supervirus alkoi valloittaa hallitsemattomasti maailmaa. Se on väistämättä vaikuttanut liki kaikkeen, mitä ja miten toimimme, mitä ajattelemme, miten puhumme ja miten vaikutamme meitä ympäröivään maailmaan teoillamme ja sanoillamme.

Olen kahdesti aiemmin blogannut aiheella "10 x juuri nyt". Niinpä käytän samaa pohjaa nähdäkseni, mikä on muuttunut kahdessa vuodessa.

Edelliset vastaukset näet täältä ja täältä.



Olen innoissani: blogihiljaisuuden rikkomisesta. Pitkästä aikaa maltan pysähtyä ajatusteni äärelle.

Haluan: saada takaisin turvallisuuden tunteen. Pelko tuntuu epämääräisenä möykkynä sisällä. Epätietoisuus, ahdistus, suru. Ne ovat päivittäisiä tunteita nykyään.

Luen: kirjaa Tarja Halosesta. Lopetin juuri Barack Obaman Unelmia isältäni. Politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Erityisesti minua kiinnostavat kasvutarinat, joissa kuvataan ihmisen kehityskaarta johtajaksi. Mitkä tekijät ovat johtaneet hänet siihen, miksi hän on halunnut johtajaksi, mitä hän on tehnyt päästäkseen siihen missä on, kokeeko hän olevansa oikeassa paikassa, kuinka unelmat ovat muuttuneet aikojen saatossa?

Kuuntelen: Lindsey Stirlingiä. Kiitos pikkuveljelleni musiikkivinkistä. En ensin lämmennyt Lindseylle, mutta nyt se soi meillä päivittäin. Myös tytöt tykkäävät etenkin hänen musiikkivideoistaan.

Haistan: keväisen maan ja raikkaan ilman istuessani ulkona.

Maistan: tuoreen ruohosipulin, jonka varsia esikoinen toi viljelylaatikosta.

Tunnen: olevani kuilun partaalla. Tiedän, että minun on jossain vaiheessa hypättävä, mutta juuri nyt vain odotan. En yhtään tiedä, mitä kuilun pohjalla on. Toivon, etten putoaisi aivan pohjalle asti ja että sinne minne putoan, yltäisi edes vähän valoa. Pidän myös kiinni toivosta, ettei minun tarvitsisikaan hypätä.

Katson: lapsiani leikkimässä yhdessä. Heissä on tulevaisuus.

Odotan: sitä, että elämä pääsisi palaamaan mahdollisimman normaaliksi. Että pääsisimme tekemään niitä hauskoja asioita, joita nyt emme voi tehdä. Käymään uimahallissa ja Lintsillä, menemään ahdistumatta ruokakauppaan (!), näkemään kavereita ja läheisiä.

Suunnittelen: sote-johtamisen opintojen jatkamista soveltuvin osin. Höllään suosiolla opiskelua tässä vaiheessa ja keskitän voimiani työhön. On tärkeä huomioida myös omaa jaksamista näin poikkeuksellisessa elämänvaiheessa.

10 x juuri nyt 1/2018

Katkaisen blogihiljaisuuden kertomalla meidän kuulumisia muodossa 10 x juuri nyt. Käytin sitä ensimmäisen kerran vähän ennen vauvan syntymää. Edelliset vastaukset näet täältä.

Olen innoissani: Uudesta vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteesta. Jos vain voisin, istuisin nenä kirjassa kiinni ja poistuisin välillä vain hakemaan kirjastosta uusia kirjoja haasteeseen.

Haluan: Oman saunan. Kärsin suunnattomasti siitä, ettei meillä ole saunaa. Olisi niin ihanaa käydä tyttöjen kanssa saunassa ulkoilun jälkeen. Paremman puutteessa käymme uimahallin saunassa pikalöylyissä.

Luen: kirjaa "Minä olen Malala. Koulutyttö jonka taliban yritti vaientaa." Kirja herättää paljon ajatuksia ja saa arvostamaan kaikkea sitä, mikä meidän maassamme on hyvin. Herkästi tulee pidettyä asioita itsestäänselvyytenä.

Kuuntelen: 2Cellos. Jos et ole vielä tutustunut, niin tee se ihmeessä! Ihan hervottomat kaverukset, jotka soittavat tunnettuja biisejä kahdella sellolla.

Haistan: Savun tuoksun uunin lämmityksen jäljiltä. Ulkona on pakkasta, mutta sisällä mukavan lämmin.

Maistan: mielessäni kesän, metsämansikat ja mustikat. Tämän talven aikana on tehnyt mieli lähteä jonnekin etelään enemmän kuin koskaan. Pimeys ja jatkuva vesisade alkaa ihan hieman tympäistä. Onneksi nyt on ollut jo sentään pari päivää pakkasta, jee! Jospa se talvi viimeinkin tulisi, kohta tammikuun puolivälissä.

Tunnen: silmäluomieni olevan lyijynraskaat. Pidän silti kiinni omasta ajastani ja teen kerrankin jotain ihan vain siitä ilosta, ettei se hyödytä ketään muuta kuin minua. Hah!

Katson: läppärin akun nopeasti pienenevää symbolia ja manailen, kun akku tyhjenee niin nopeasti. En jaksaisi alkaa kiskomaan latauspiuhaa monen mutkan takaa.

Odotan: sitä, että saisin nukuttua pidempiä pätkiä kerralla. Vauvalla on nyt joku vaihe, että hän heräilee öisin usein syömään. On hän kyllä kasvanutkin hurjasti ja oppii jatkuvasti uusia taitoja.

Suunnittelen: meneväni huomenna ensimmäiselle pitemmälle vaunulenkille. Aktiivisuusranneke on ensimmäistä kertaa latauksessa synnytyksen jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Liikkuminen on jäänyt turhan vähälle ja sen huomaa kaikessa. Onneksi pohjalta on hyvä ponnistaa. Jos saisi samalla energiaa kirjoittamiseen ja uusiin postauksiin.

10 x juuri nyt

Sain idean tähän postaukseen Melissan blogista Naurua ja itkua. Lisäsin omaan postaukseeni kaksi kohtaa lisää, maistan ja tunnen.


Olen innoissani: esikoisen eskarista, joka alkaa ensi viikolla. Jännittävää, haikeaa ja ihanaa! Tästä olenkin kirjoittanut toisessa postauksessa tarkemmin.

Haluan: lukea niin paljon kirjoja ennen vauvan syntymää, kuin mahdollista. Päivitän lukemani kirjat Goodreadsiin ja sieltä myös pystyn hyvin seuraamaan lukuhaastetta. Alkuperäinen tavoitteeni oli saada luettua 50 kirjaa vuoden 2017 aikana, mutta koska tavoite täyttyi jo niin nostin määrän 60 kirjaan. Siihen mahtuu monta upeaa uutta tuttavuutta.

Luen: tällä hetkellä Michael Scholtenin kirjaa Quentin Tarantinosta. Pidän joistakin Tarantinon leffoista todella paljon. Hän on löytänyt oman uniikin tyylinsä ohjata elokuvia, vaikkeivat lähtökohdat ole olleet helpoimmat mahdolliset. Respect.

Kuuntelen: Spotifyn listaa "Pehmeimmät klassikot" tähän rauhalliseen aamupäivään. Tällä hetkellä soi Coldplayn Scientist. Rakastan Chris Martinin käheää ääntä. Tässä biisissä on myös hieno musavideo. Kannattaa katsoa, ellet ole jo nähnyt sitä. <3

Haistan: esikoiseni villivadelma-shampoon tuoksun hänen tultuaan halimaan minua kesken kirjoittamisen. Avoimesta ikkunasta tulevan raikkaan ilman ukkosmyrskyn ja vesisateen jälkeen.

Maistan: Clipperin vadelmanlehtiteen. Olen juonut sitä raskausviikolta 37 lähtien. Vanhan kansan taikoja, jonka sanotaan vahvistavan kohtulihasta ja valmistavan sitä synnytystä varten. Olen kyllä huomannut sen juomisen jälkeen alkavan supistella. Olipa siitä varsinaista hyötyä tai ei, ainakin se maistuu hyvälle, on kofeiinitonta ja luonnollista.

Tunnen: oloni hieman väsyneeksi katkonaisten yöunien jälkeen. Määrällisesti sain kuitenkin nukuttua tavallista enemmän. Päikkärit voisi silti olla poikaa jossain vaiheessa tänäänkin. Olen yrittänyt lepäillä mahdollisimman paljon ja kerätä voimia tulevaa varten.

Katson: kun esikoinen leikkii barbeillaan olkkarin lattialla. Olkkarin ikkunasta näen, miten puut taipuvat kovassa tuulessa, välillä sataa vettä ja nyt paistaa taas aurinko. Kissamme makailee kiipeilytelineellään ja pesee hännänpäätään. Söpöä.

Odotan: että saisin pian vauvan syliini ja pääsisimme tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Kumpihan sieltä mahtaa tulla? Se on vielä yllätys itsellekin.

Suunnittelen: meneväni kävelylle esikoisen kanssa, kunhan saan tämän postauksen kirjoitettua. Sateen jälkeen ilma on niin raikas, että siitä täytyy päästä nauttimaan ihan ulos asti. Jos vain ehdimme ennen seuraavaa sadekuuroa...

Kävelyllä eilen illalla esikoisen kanssa hetkeä ennen Klaara-myrskyn saapumista. Pilvet tulivat niin vauhdilla, että meille meinasi tulla hieman kiire kotiin!