Joululoma: HopLop, Sea Life, Tatu ja Patu

Tänä vuonna sain jouluksi lomaa. Olen yleensä ollut joulun ja uudenvuoden töissä. Sairaalan joulussa on oma tunnelmansa. Vaikka kotona ei olisi jaksanut koristella, niin töissä on kynttelikköjä, jouluvaloja, tonttuja, enkeleitä, piparintuoksua ja röykkiöittäin suklaakonvehteja. Pidän erityisesti joulun yövuoroista. Pitkistä ja hämyisistä käytävistä, tuhisevista potilaista, tyynyradioista kaikuvista joululauluista hiljaisissa potilashuoneissa. Rauhan katkaisee välillä kutsukellon pirinä ja uusien potilaiden tulo ensiavusta. Potilaille on traumaattista joutua sairaalaan ja erityisesti viettää jouluyö siellä. Yritän kuitenkin tehdä heidän olostaan mahdollisimman siedettävän ja saada heille kaikesta huolimatta ripauksen joulumieltä.

Tuntuu vähän kummalliselta viettää joulu tänä vuonna kotona. Aloitin lomani jo alkuviikosta, joten suunnittelin kaikkea kivaa yhteistä tekemistä tyttären kanssa. Kävimme Lohjan HopLopissa riehumassa kaverin ja hänen tyttärensä kanssa. Sillä aikaa kun lapset seikkailivat, saimme jutella rauhassa niitä näitä. HopLopissa oli niin hauskaa, että saimme hieman houkutella lapsia lähtemään pois.

Keskiviikkona vierailimme Helsingin Sea Lifessa. Hankin lipun jo hyvissä ajoin lapsen synttärilahjaksi, mutta onneksi tajusin lukea pienen printin ennen joulua. Lippu olikin käytettävä 1 kk kuluessa ostamisesta, joten oli viimeinen mahdollinen päivä vierailuun. Vietimme kalojen keskellä pari tuntia. Tytär on nyt jo niin iso, että malttoi paremmin jäädä katselemaan kaloja. Edellisellä kerralla miltei juoksimme altaalta toiselle. Tosin tälläkin kertaa kalojen ruokkimisen katsominen oli "tylsää, mennään pois". Aina kuitenkin löytyi joku kiintopiste, johon jäätiin vähän pidemmäksi aikaa ihmettelemään.

Merirosvo vartioi uskollisesti aarrearkkuaan.

 

Sea Lifessa on erään ison altaan alla pieni tunneli ja "ilmakupla", jossa voi käydä vilkuttelemassa kavereille. Hyvin palveluhenkinen opas kertoi että toistaiseksi vanhin sinne mennyt on ollut noin 60-vuotias, joten en voinut tietenkään jäädä huonommaksi. Nielin pienen pakokauhuni ryömiessäni tunneliin. Kärsin melkoisen pahasta ahtaanpaikankammosta. Kävin urheasti kuplassa vilkuttamassa ulkopuolella riemukkaasti nauravalle tyttärelleni. En kuitenkaan pystynyt jäämään sinne ihastelemaan pidemmäksi aikaa. Ai että mikä voittajafiilis kun pääsin sieltä pois! Ainakin tytär oli ylpeä minusta, joten pieni kärsimys kannatti. Yritin tietysti kovasti näyttää siltä, ettei minua pelottanut lainkaan. En tiedä menikö läpi.

Meren pohjassa aika pysähtyy.

Sea Lifen yksi parhaita osioita on merenalainen tunneli. Istuimme penkille sylitysten vähäksi aikaa rauhoittumaan. Kuuntelimme veden kohinaa ja katsoimme yllämme leijuvia haita ja pienempiä kaloja. Upeaa. Tällä kertaa kävi niin hyvä tuuri, että saimme istua kahdestaan tunnelissa kotvan aikaa ennen kuin sinne tuli muita asiakkaita. Jopa levoton lapsi malttoi rauhoittua hetkisen.

Meduusat saa valaistua haluamallaan värillä.

Sea Lifen ravintolaa en toisaalta suosittele. Lounaalla tarjoiltiin erittäin suolaista perunapurjokeittoa, todella sitkeitä ja mauttomia jättinugetteja ja epämiellyttävän näköistä ja makuista perunamuussia, joka ei ollut nähnytkään perunaa. Edes lapselle ei maistunut. Kahvi maistui kitkerälle automaattikahville. Puistattavaa. Lähdimme pettyneinä ja nälissämme ravintolasta, emmekä aio mennä toiste.

Tyttären mielestä miltei parasta oli matkustaa julkisilla Helsingissä. Bussissa ja junassa kanssani istui innostunut tähtisilmäinen tyttö. Tytär toivoi että menisimme vielä elokuviin Selloon. Hän sai valita elokuvan, joten kävimme katsomassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu. Melkoisen vauhdikas elokuva, jonka parasta antia olivat mielestäni upeat ilmakuvat Helsingistä. Wau! Kotimatkalla kävimme keskustelua elokuvan innoittamana oikeasta ja väärästä. Tytär oli hieman tuohtunut siitä, kun elokuvassa tehtiin "tuhmia asioita". Meillä oli oikein hyvä keskustelu.

Nyt onkin hyvä aloittaa rauhoittuminen jouluun, kun ollaan oltu alkuviikko menossa. Olemme unohtaneet siivouksen ja keskittyneet laatuaikaan yhdessä. Tänään aion köllöttää sohvalla tytär kainalossa ja katsella piirrettyjä. Eikö kuulostakin hyvältä?

Ihanaa joulua teille kaikille lähelle ja kauas!

Jouluni laulut

Oma tonttutyttöni <3

Aloitan joka vuosi joululaulujen kuuntelemisen jo loka-marraskuussa. Pimenevät illat, kynttilät ja takkatuli aktivoivat joulufiiliksen. Pidän sekä perinteisistä että moderneista joululauluista. Kuuntelen suomenkielisten laulujen lisäksi myös englanninkielisiä.

Tämän hetken kuumimmat joululaulut listallani:

1. Suvi Teräsniska: Tähtitarha

Laulussa hengitetään pakkashuurua ripset kuurassa, tupsupipot päässä, puna poskilla lumivuorella. Ihanat sanat, joista myös tytär pitää. Tätä laulamme yhdessä kovaa ja korkealta.

2. Suvi Teräsniska: Joulun henki

Arjen kiireet versus joulufiilis. Ruuhkavuosia viettävälle hyvin ajankohtainen.

3. Caroly Garam: Konsta Jylhän joululaulu

Varmaankin maailman synkin, mutta niin kaunis joululaulu. Siinä vaiheessa kun pieni lapsi vie kynttilän äidin haudalle ja yksinäinen koti odottaa, niin väkisinkin alkaa silmänurkat kostumaan. Tämä laulu kuulostaa korvissani oikealta vain Caroly Garamin laulamana, koska olen kuunnellut tätä versiota lapsesta asti.

4. Club For Five: Maa on niin kaunis

Joululaulujen klassikko. Kun sain tyttäreni, synnytysosastolla kävi paikallinen kuoro juuri kotiutuspäivänämme laulamassa joululauluja. Vauva oli itkenyt edellisenä yönä paljon. Muistan kun seisoin aivan rättiväsyneenä sairaalan aulassa ja kuuntelin edessäni laulavaa kuoroa. Tunsin vauvan jähmettyvän sylissäni ja toisaalta rauhoittuvan musiikin voimasta. Laulu oli todella kaunista. Muistan miten painoin pääni vauvan päätä vasten ja kyyneleet valuivat poskiani. Tämä hetki tulee aina mieleeni, kun kuulen saman laulun.

5. Michael Bublé: It's Beginning To Look A Lot Like Christmas

Kepeää ja huoletonta. Pidän Bublén Sinatramaisesta äänestä.

6. Michael Bublé: Holly Jolly Christmas

Tässä vaiheessa haluaisin pukea päälleni samanlaisen joulupaidan kuin Bridget Jonesissa. Taisin muuten nähdä KappAhlin mainoksessa samantyylisen! <3

7. Lady Antebellum: Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow

Joulu ei ole joulu ilman lunta. Edes laulussa.

8. Johanna Kurkela: Lyhty

Kaunis melodia ja Johannan kuulas ääni sopivat hyvin yhteen.

9. Rajaton: Tonttu

Tunnelmallinen joululaulu tontun seikkailuista yöllisessä pihapiirissä.

10. Walking In The Air (Elokuvasta Lumiukko)

Sokerina pohjalla kappale, jota ilman ei voi elää joulua.

Millaisia joululauluja Sinä kuuntelet?

Joulutonttuilua Helsingissä

Kävimme Tirppanan kanssa hakemassa joulutunnelmaa pääkaupungin sykkeestä. Tyttö oli aivan innoissaan jo lähijunassa matkustamisesta, mitä teemme melko harvakseltaan. Mieluummin kuitenkin matkustan julkisilla Helsinkiin, kuin lähden seikkailemaan sinne omalla autolla. Säästän sekä omia että stadilaisten hermoja.

Kävimme Tirppanan kummitädin kanssa syömässä Forumin Ristorante Italossa. Söimme todella hyvää ja edullista vuohenjuustosalaattia. Lapsi sai mureaa ja todella maukasta kananrintaa. (Kyllä, ihan äidin velvollisuudesta maistoin palan.) Lasta huomioitiin tuomalla hänelle värityskuva ja -kynät. Mikä parasta, henkilökunta hymyili ja puhui lapselle suoraan eikä meidän aikuisten kautta. Se ei ole aina itsestäänselvää. Italoon haluan toistekin syömään. Bonuksena se oli HOK-Elannon ravintola, joten saimme vinguttaa vihreää korttia. Forum oli koristeltu upein joulukoristein. Lapsi oli aivan haltioissaan liikkuvista jääkarhuista ja niitä pitikin käydä katsomassa useita kertoja uudelleen.

Forumin joulukoristeita

Tyttären mukaan parasta Tuomaan markkinoilla oli karuselli. Siihen pääsee ilmaiseksi markkinoiden aikana. Lapsi sai olla kyydissä varmaan kymmenen kierrosta. Lopetin laskemisen jossain neljän tienoilla, kun vauhti alkoi etoa sivustakatsojaa. Ai miten niin herkkä? Aikuisetkin halusivat kiitettävän paljon karusellin kyytiin. Itseäni nauratti kaksi raavasta miestä pikkuisten mopojen kyydissä. Markkinoilta ei tullut ostettua kuin kolmen euron puinen voiveitsi. Muuten hintataso oli niin korkea, ettei tavallisen duunarin tuloilla houkutellut ostamaan mitään.

Helsinki oli täynnä mitä kauniimpia jouluvaloja. Ystäväni alkoi jo kuittailla matkamme hitaasta etenemisestä, kun landepaukut halusivat kuvata jokaista valoa. Aleksin joulukatua oli ihan pakko käydä ihastelemassa. Samalla näimme Stockmannin jouluikkunan. Lapset saivat napeista painamalla vaihdettua ikkunan valaistusta. Kaunista! Upean päivän kruunasi vakiopaikkamme, Fazerin kahvila. Lähdimme lopulta junalla takaisin kotiin takki tyhjänä, mutta sydän täynnä.

Stockan kellon alla

Stockan jouluikkuna tällä kertaa sinisenä.

Kattokruunut

Sininen hetki

Sisäpihan jouluvalot