10 x juuri nyt maaliskuussa 2020

Elämä ei ole entisensä sen jälkeen, kun supervirus alkoi valloittaa hallitsemattomasti maailmaa. Se on väistämättä vaikuttanut liki kaikkeen, mitä ja miten toimimme, mitä ajattelemme, miten puhumme ja miten vaikutamme meitä ympäröivään maailmaan teoillamme ja sanoillamme.

Olen kahdesti aiemmin blogannut aiheella "10 x juuri nyt". Niinpä käytän samaa pohjaa nähdäkseni, mikä on muuttunut kahdessa vuodessa.

Edelliset vastaukset näet täältä ja täältä.



Olen innoissani: blogihiljaisuuden rikkomisesta. Pitkästä aikaa maltan pysähtyä ajatusteni äärelle.

Haluan: saada takaisin turvallisuuden tunteen. Pelko tuntuu epämääräisenä möykkynä sisällä. Epätietoisuus, ahdistus, suru. Ne ovat päivittäisiä tunteita nykyään.

Luen: kirjaa Tarja Halosesta. Lopetin juuri Barack Obaman Unelmia isältäni. Politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Erityisesti minua kiinnostavat kasvutarinat, joissa kuvataan ihmisen kehityskaarta johtajaksi. Mitkä tekijät ovat johtaneet hänet siihen, miksi hän on halunnut johtajaksi, mitä hän on tehnyt päästäkseen siihen missä on, kokeeko hän olevansa oikeassa paikassa, kuinka unelmat ovat muuttuneet aikojen saatossa?

Kuuntelen: Lindsey Stirlingiä. Kiitos pikkuveljelleni musiikkivinkistä. En ensin lämmennyt Lindseylle, mutta nyt se soi meillä päivittäin. Myös tytöt tykkäävät etenkin hänen musiikkivideoistaan.

Haistan: keväisen maan ja raikkaan ilman istuessani ulkona.

Maistan: tuoreen ruohosipulin, jonka varsia esikoinen toi viljelylaatikosta.

Tunnen: olevani kuilun partaalla. Tiedän, että minun on jossain vaiheessa hypättävä, mutta juuri nyt vain odotan. En yhtään tiedä, mitä kuilun pohjalla on. Toivon, etten putoaisi aivan pohjalle asti ja että sinne minne putoan, yltäisi edes vähän valoa. Pidän myös kiinni toivosta, ettei minun tarvitsisikaan hypätä.

Katson: lapsiani leikkimässä yhdessä. Heissä on tulevaisuus.

Odotan: sitä, että elämä pääsisi palaamaan mahdollisimman normaaliksi. Että pääsisimme tekemään niitä hauskoja asioita, joita nyt emme voi tehdä. Käymään uimahallissa ja Lintsillä, menemään ahdistumatta ruokakauppaan (!), näkemään kavereita ja läheisiä.

Suunnittelen: sote-johtamisen opintojen jatkamista soveltuvin osin. Höllään suosiolla opiskelua tässä vaiheessa ja keskitän voimiani työhön. On tärkeä huomioida myös omaa jaksamista näin poikkeuksellisessa elämänvaiheessa.

Vuorotyöläisperheen yhteinen aika - mitä se on?

Meidän perheessämme molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä. Pyrimme tekemään vuoroviikoin aamupainotteista ja vuoroviikoin ilta/yöpainotteista listaa, jolloin lapsen hoitoajat pysyvät lyhyempinä ja hoitopäivät vähäisempinä. Lapsella on keskimäärin kolme hoitopäivää per viikko. Olemme tehneet tällaisia työvuoroja omasta toiveestamme lapsen syntymän jälkeen, kun menin takaisin töihin vanhempainvapaan jälkeen. Ajatus tämän taustalla on se, ettei lapsen tarvitsisi kärsiä vanhempien vuorotyön takia ylipitkillä hoitopäivillä.

Tämän sotkuisen pöydän ääressä on vietetty koko perheen laatuaikaa.
Kuvan otti esikoinen. :)

Käytännössä vuorottelu miehen kanssa lapsen hoidossa tarkoittaa sitä, että olemme harvoin yhtaikaa kotona. Tai jos olemme, niin näemme toisemme lähinnä nukkumassa. Aiemmassa työpaikassani ollessani lähtiessäni yövuorosta viestittelimme toisillemme, missä kohdin olemme suunnilleen ajamassa motarilla ja kohdatessamme vilkutimme toisillemme. On sanomattakin selvää, että ainakaan toisen naamaan ei ehdi kyllästyä.

Voisi ehkä olla helpompaa yhdistää perhe ja työ, jos edes toinen meistä tekisi säännöllistä toimistotyöaikaa esim. klo 8-16. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole realistinen ajatus, koska alallamme on todella huonosti tarjolla pelkkiä päivävuoroja. Jos haluaisimme tehdä pelkkää päivävuoroa, täytyisi miettiä totaalista alanvaihtoa. Välillä ottaa tosissaan päähän, kun jotkut kuvittelevat että voimme vain omasta halustamme vaihtaa tekemään päivävuoroja. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Olen myös joutunut selittelemään ulkopuolisille, miksi teemme vuorotyötä. Olen välillä tuntenut perheeni kummajaiseksi sen takia. Ja silti noin 25 % suomalaisista tekee vuorotyötä tai epäsäännöllistä työaikaa, ja luvun arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa (Duodecim: Terveysportti).

Meidän perheessämme on todella harvinaista luksusta, että koko perhe olisi samaan aikaan ruokapöydän ääressä mihinkään aikaan päivästä. Eilen oli vieläkin harvinaisempi koko perheen yhteinen vapaapäivä. Ensin hieman hymähtelin miehen idealle perheen laatuajasta yhdessä: menimme yhdessä Motonettiin, sieltä ruokaostoksille Prismaan ja pizzerian kautta kotiin. Menomatkalla mies opetti minua ajamaan automaattivaihteisella autolla (ensimmäistä kertaa elämässäni!).

Myöhemmin illalla pohdiskelin asiaa ja tajusin, että on myös perheitä joissa ei tehdä yksinkertaisesti yhtään mitään yhdessä. Ei vaikka olisi yhteistä aikaa. Saan olla kiitollinen yhteisestä ajastamme. Myös lapselle on tärkeä nähdä, että koko perhe tekee asioita yhdessä. On loppupelissä aivan sama, mitä teemme. On se sitten ruokakaupassa käyminen, pihan haravointi tai polttopuiden tekeminen.

Mitä teidän perheenne tekee yhteisellä vapaalla?