Loppuraskauden rakkauskuplassa

Eilen ja tänään on ollut ihan hassu olo. Ihan kuin olisin vastarakastunut, liitelen pää pilvissä ja jalat ilmassa. Iltakävelyllä teki mieli alkaa juoksennella pitkin kylätietä tuulen mukana ja levittää kädet siiviksi. Nauraa ääneen ihan nauramisen ilosta. Maailma näyttää vaaleanpunaiselta. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Villi veikkaukseni liittyy loppuraskauden hormoneihin. Olipa syy mikä tahansa, se tuntuu todella hyvältä.

Vaikkeivat raskaushormonit vaikuttaisikaan taustalla, on välillä muutenkin hyvä pysähtyä ja miettiä kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus ja onnellisuus kulkevat nimittäin käsi kädessä. Haastavana päivänä kiitollisuuden löytäminen edes yhdestä asiasta saattaa kantaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne voi olla jo ihan erilainen. Hyvänä päivänä kiitollisuutta ja onnea voi pursuta loputtomasti.

Kauniin värinen lehti harmaata taustaa vasten, kuin onnen helmi arjen keskellä.

Tänään onnellisuuden aiheita on tullut jatkuvasti mieleen. Tässä muutamia:

• Teimme yhdessä esikoisen kanssa hyvää ruokaa uudella reseptillä.
• Ilmassa on ripaus syksyn kirpeyttä ja kuulautta.
• Kypsyvä ohrapelto näytti todella kauniilta aaltoillessaan tuulen mukana.
• Aurinko tuli esille aamupäivän pilvisyyden jälkeen.
• Kaikki tärkeimmät asiat ovat valmiina uutta perheenjäsentä varten.
• Olen kuunnellut Spotifysta hyvää musiikkia.
• Olen saanut ottaa kahdet nokoset sohvalla ja lepäillä aina kun on tuntunut siltä.
• Tunnen että minua rakastetaan, todella moni ajattelee minua ja toivoo minulle ja perheelleni hyvää.
• Minulla on turvallinen olo ja saan elää rauhassa perheeni kanssa.
• Istuessani illalla omassa rauhassa ulkona sain kuunnella hiljaisuutta, kyyhkyn kujerrusta ja haavan havinaa lempeässä tuulessa.

Mitä enempää ihminen voisi toivoa? Mistä sinä voisit olla tänään kiitollinen?

Minun hyggeni

Olen pienestä tytöstä lähtien ollut taipuvainen haahuiluun omassa kuplassani. Aina kun oli mahdollista, vetäydyin omaan maailmaani mielikuvituksen voimalla. Usein otin lehtiön ja kynän mukaan ja kirjoitin runoja. Istuin kesäiltana niityllä ja katselin auringon laskevia säteitä. Makasin illan viilentämällä rantakalliolla ja kuuntelin aaltojen musiikkia. Kävelin jouluna pakkasella kengät narskuen kimmeltävällä lumella ja katselin, kun isot lumihiutaleet leijailivat äänettömästi maahan. Nämä ovat elämäni kauneimpia muistoja ja muistan ne pieniä yksityiskohtia myöten.

Kun odotin lastani, tein usein unettomina öinä kävelyitä läheiselle sillalle. Kuu sai lumen hohtamaan kuin sen pinta olisi ollut täynnä miljoonia timantteja. Veden solina sillan alla rauhoitti minua ja lasta sisälläni. Saatoin katsella veden juoksua pitkän aikaa. Olin kuin vaaleanpunaisen onnellisuuden kuplan sisällä, jonka ulkopuolella oli todellinen maailma.

Hygge on tanskalainen termi, joka tarkoittaa iloitsemista ja nauttimista pienistä asioista. Pysähtymistä pienten, mutta suurten asioiden äärelle. Minulle tämä on luontaista, ilmeisesti kiitos tanskalaisten esi-isieni. Välillä minun on vaikea löytää oikeaa fiilistä, mutta silloin tajuan olevani jo todella stressaantunut. Eräänä keväänä oli sellainen olo. Suoritin arkea, enkä muistanut huolehtia hyvinvoinnistani. Eräänä päivänä tarkkasilmäinen tyttäreni ehdotti, että menisimme metsäretkelle rauhoittumaan. Se auttoi. Eväsretki meren rannalla aaltojen kohinassa toi mieleeni lapsuuteni onnellisen hetken. Muuta ei tarvittu. Pieni hetki, mutta se oli mielestäni täydellinen.

Täydellinen hetki.