10 x juuri nyt maaliskuussa 2020

Elämä ei ole entisensä sen jälkeen, kun supervirus alkoi valloittaa hallitsemattomasti maailmaa. Se on väistämättä vaikuttanut liki kaikkeen, mitä ja miten toimimme, mitä ajattelemme, miten puhumme ja miten vaikutamme meitä ympäröivään maailmaan teoillamme ja sanoillamme.

Olen kahdesti aiemmin blogannut aiheella "10 x juuri nyt". Niinpä käytän samaa pohjaa nähdäkseni, mikä on muuttunut kahdessa vuodessa.

Edelliset vastaukset näet täältä ja täältä.



Olen innoissani: blogihiljaisuuden rikkomisesta. Pitkästä aikaa maltan pysähtyä ajatusteni äärelle.

Haluan: saada takaisin turvallisuuden tunteen. Pelko tuntuu epämääräisenä möykkynä sisällä. Epätietoisuus, ahdistus, suru. Ne ovat päivittäisiä tunteita nykyään.

Luen: kirjaa Tarja Halosesta. Lopetin juuri Barack Obaman Unelmia isältäni. Politiikka on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Erityisesti minua kiinnostavat kasvutarinat, joissa kuvataan ihmisen kehityskaarta johtajaksi. Mitkä tekijät ovat johtaneet hänet siihen, miksi hän on halunnut johtajaksi, mitä hän on tehnyt päästäkseen siihen missä on, kokeeko hän olevansa oikeassa paikassa, kuinka unelmat ovat muuttuneet aikojen saatossa?

Kuuntelen: Lindsey Stirlingiä. Kiitos pikkuveljelleni musiikkivinkistä. En ensin lämmennyt Lindseylle, mutta nyt se soi meillä päivittäin. Myös tytöt tykkäävät etenkin hänen musiikkivideoistaan.

Haistan: keväisen maan ja raikkaan ilman istuessani ulkona.

Maistan: tuoreen ruohosipulin, jonka varsia esikoinen toi viljelylaatikosta.

Tunnen: olevani kuilun partaalla. Tiedän, että minun on jossain vaiheessa hypättävä, mutta juuri nyt vain odotan. En yhtään tiedä, mitä kuilun pohjalla on. Toivon, etten putoaisi aivan pohjalle asti ja että sinne minne putoan, yltäisi edes vähän valoa. Pidän myös kiinni toivosta, ettei minun tarvitsisikaan hypätä.

Katson: lapsiani leikkimässä yhdessä. Heissä on tulevaisuus.

Odotan: sitä, että elämä pääsisi palaamaan mahdollisimman normaaliksi. Että pääsisimme tekemään niitä hauskoja asioita, joita nyt emme voi tehdä. Käymään uimahallissa ja Lintsillä, menemään ahdistumatta ruokakauppaan (!), näkemään kavereita ja läheisiä.

Suunnittelen: sote-johtamisen opintojen jatkamista soveltuvin osin. Höllään suosiolla opiskelua tässä vaiheessa ja keskitän voimiani työhön. On tärkeä huomioida myös omaa jaksamista näin poikkeuksellisessa elämänvaiheessa.

Odotuksen viimeinen kuukausi

Blogi on jäänyt viime aikoina entistä enemmän taka-alalle. Olen huomannut haluavani käpertyä omaan kuplaani ja kääntynyt selvästi sisäänpäin. Sanoinkin eräänä päivänä puoliksi vakavissani miehelle, että voisin ihan hyvin vetäytyä jollekin erämaamökille ja erakoitua sinne. Ajatukset ovat paljon vauvassa ja tulevassa synnytyksessä. Välillä hirvittää, välillä odotan sitä malttamattomana. Elokuussa perheeseemme syntyy uusi jäsen. Uskomatonta!

Vauvan tarvikkeet ovat melko pitkälle kasassa. Olen viikkaillut esikoisen kanssa vaatteita hoitopöydän laatikoihin ja varustanut kaappia vauvan tarvikkeilla. Tens-laite uusine elektrodeineen odottaa valmiina. Jotain pientä vielä puuttuu, muttei mitään mitä ilman ei pääsisi alkuun. Sairaalakassi pitäisi pakata valmiiksi tai ainakin miettiä, mitä siihen pitäisi varata.

Olen käyttänyt ajan puuhailemalla esikoisen kanssa pieniä juttuja jaksamiseni mukaan. Joka päivä olen ottanut päikkärit tai ainakin lepäillyt aina tarpeen mukaan sohvalla. Supistukset ovat kertoneet, milloin on tullut oltua liikaa pystyasennossa. Välillä on tuntunut, että pää hajoaa kun en pääse metsäretkille tai reippaille kävelylenkeille. Onneksi ei tarvitse kärvistellä enää pitkään. Esikoinen pitää huolta siitä että päivät menevät nopeasti, vaikka itsestä tuntuu etten ole tehnyt päivän aikana yhtään mitään järkevää.

Olen onneksi löytänyt taas lukemisen ilon. Meistä on tullut kirjaston vakioasiakkaita, kun olen hakenut hyllystä varaamiani kirjoja ja palauttanut pinon entisiä. Sormet aivan syyhyävät päästä uusien kirjojen kimppuun. Kuljetan kirjaa mukanani miltei joka paikkaan, minne menen. Monta upeaa tarinaa on takana ja monta yhtä upeaa vielä edessä. Yritän tietoisesti lukea nyt mahdollisimman paljon, koska ainakaan esikoisen vauva-aikana muussautuneet aivoni eivät pystyneet keskittymään lukemiseen moneen vuoteen.

Menossa Ibsenin Nukkekoti. Lukulistalla täytyy olla yksi näytelmä.