Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ennio Morricone: The 60 Years of Music World Tour, Helsinki

Kylmät väreet kulkevat pitkin vartaloani ja niskahiukseni tuntuvat nousevan pystyyn. Jo ensimmäisistä tahdeista lähtien kuuntelen kyyneleet silmissä musiikkia.  Suuri säveltäjä, kapellimestari, nero, pieni suuri italialainen, Sergio Leonen koulukaveri, yli 500 elokuvaan musiikkia säveltänyt, vuoden 2016 Oscar-voittaja (paras elokuvamusiikki, Tarantino: The Hateful Eight), 88-vuotias Ennio Morricone on lavalla Tsekin kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Hän ei juurikaan hymyile eikä hän puhu yleisölle mitään koko konsertin aikana. Hänen kätensä sen sijaan puhuvat yleisölle. Ne näyttävät leijuvan ilmassa, kun hän taikoo ilmoille mitä kauneinta musiikkia.



Ennio Morricone voitti parhaan musiikin Oscarin 2016.
Kuvalähde: www.thefilmstage.com

Morriconella on ihmeellinen kyky saada koko Hartwall Arena olemaan hipihiljaa ja keskittymään musiikkiin. Välillä hän nousee tuolistaan kumartamaan nöyrän näköisenä yleisölle, kunnes jatkaa taas. Kun upea sopraano Susanna Rigacci saapuu lavalle punaisessa mekossaan, miltei hyperventiloin. Saamme kuulla häntä vielä yhdessä kolmesta encoresta. Jäähallillinen ihmisiä taputtaa hurjana ja nousee useita kertoja konsertin aikana osoittamaan arvostustaan seisaaltaan.



30.11.2016 Hartwall Arena, väliajalla


Konsertin jälkeen on tyhjä olo. Tuntuu kuin Morricone olisi musiikkinsa kautta avannut paratiisin portit ja antanut meille palan taivasta. Sydämeni tuntuu konsertin jälkeen tyhjiin puristetulta. Tunnemyrsky on niin valtava, että konsertista toipuessa menee muutamia päiviä. Tunnen kiitollisuutta, että olen päässyt nauttimaan tästä upeasta kokemuksesta.



Grazie Maestro!


Jos Morricone ei ole sinulle tuttu, kannattaa tutustua ainakin näihin kappaleisiin:



"Once Upon a Time in the West" live at Paris 2014



"Rabbia E Tarantella" elokuvasta Inglurious Basterds


"L'Arena" elokuvasta Kill Bill 2
(Tässä pidän erityisesti, miten musiikki kasvaa vähitellen kappaleen edetessä.)


"A Fistful of Dollars"


"The Ecstasy of Gold" with Susanna Rigacci

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lohjan kaupunginteatteri: My Fair Lady

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni katsomaan teatteriesitystä. Kävin Lohjan teatterissa katsomassa My Fair Ladyn, josta olin kuullut aiemmin pelkkää hyvää. Sain eturivin paikan, joten olin esityksestä jo etukäteen hyvin innoissani. Ystäväni olivat jo ehtineet käydä katsomassa sen, joten päätin mennä esitykseen yksin. Välillä oli kieltämättä hieman orpo olo, mutta toisaalta pystyin keskittymään esitykseen täysillä.

Ohjaaja Sari Niinikosken ottama kuva upeasta esiintyjäporukasta.

My Fair Lady on romanttinen musikaali, joka pohjautuu George Bernard Shawn Pygmalion-näytelmään. Alunperin musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1956. Musikaali on koskettanut ihmisiä siitä saakka ja nytkin se esitettiin täydelle katsomolle.

Eliza Doolittle on köyhä kukkamyyjä, joka törmää kadulla yläluokkaan kuuluvaan kieltentutkijaan, Henry Higginsiin. Henry lyö vetoa hyvän ystävänsä, eversti Pickeringin kanssa, että saa rääväsuisesta ja ronskista Elizasta kuoriutumaan oikean seurapiirikaunottaren. Esityksessä nähdään siis runsaasti draamaa ja kauniita pukuja.

Olen itse hyvin paljon tasa-arvon ja feministisyyden kannattaja. Siksi juuri tämä esitys kolahti minuun. Elizan ja Henryn luokkaero luo katsojalle kipeitä tunteita ja erityisesti naisen huono asema herättää paljon ajatuksia. Vaikka Henry kuuluu yläluokkaan, on hänen käytöksensä hyvin huonoa ja tapoihinsa piintynyttä. Onneksi Eliza ravistelee hänen maailmaansa ja saa lopulta näkemään, että tärkeintä ei ole luokka ja ulkokuori, vaan sielun kauneus. Tässä häntä auttaa ihana eversti, joka yrittää jo alusta lähtien saada Higginsin näkemään, että naisellakin on tunteet. Pidin myös Elizan asenteesta, ettei hän suostu olemaan miesten pelinappulana, vaan pitää oman päänsä loppuun asti. Elizan nenälle ei hypitä!

Jo pelkät lavasteet tekivät minuun vaikutuksen. Oikeanlainen valaistus toi ne upeasti esiin. Ihmettelin, miten esiintyjät muistavat koreografian ja kaikki sanat. Esitys kesti kuitenkin noin puolen tunnin väliaikoineen noin 2 h 40 min. Tapahtumat etenivät sujuvasti ja lavasteiden vaihto tapahtui esityksen tiimellyksessä. En ainakaan huomannut mitään kommelluksia.

Ihmettelin suuresti, kun kuulin että Elizaa esittävä Annina Alanen esittää rooliaan sivutyönä. Hän on insinööri ja teräslevyä valmistavan SSAB Europe Oy:n tuotantopäällikkö. Hän ajaa miltei päivittäin kotikaupungistaan Hämeenlinnasta teatteriin Lohjalle. Annina on kuitenkin harrastanut musiikkia pienestä pitäen. Hän on osallistunut aiemmin Tangomarkkinoille ja kiertänyt esiintymislavoja oman orkesterinsa kanssa. Anninan ääni sopii todella hyvin teatteriin ja hän on uskottava Elizan roolissa.

Samoin Henryä esittävä Joni Pitkonen työskentelee teatterin ohella kasvatuksen ja opetuksen tukipalveluissa. Hän on aiemmin vetänyt nuorisokodissa kuntouttavan teatterin ryhmää. Hän on myös Sammatin Vaahterateatterin perustajajäsen. Jonikin on harrastanut musiikkia koko ikänsä ja hänellä on klassisen musiikin koulutus. Sen kuulee hänen laulaessaan. Wau mikä ääni ja karisma! Kun mies tulee lavalle, kaikki muu häviää.

Näin ensikertalaiselle oli yllätys, miten intiimi teatteriesitys voi olla. Ainakin eturivissä istuvalle tuli sellainen olo, kuin olisi itse ollut osa esitystä. Esiintyjien hameenhelmat pyörähtelivät aivan kasvojen edessä ja he saattoivat esiintyessään katsoa yleisöä suoraan silmiin. Välillä se tuntui jopa hieman vaivaannuttavalle, koska en ollut tottunut siihen että esiintyjät ottavat kontaktia myös yleisöön. On hieman eri asia katsella elokuvaa kankaalta, kuin elävää näytelmää lavalla!

Väliajalla ajauduin muun yleisön mukana lämpiöön nautiskelemaan kahvikupposesta ja suussasulavasta teatterin suklaakakusta. Kun lähden seuraavan kerran (toivottavasti pian!) jonkun ystäväni kanssa teatteriin, kannattaa varata tarjoilut omalla nimellä pöytään. Niin voi välttää kovassa tungoksessa jonottamisen.

Kokonaisuutena ensimmäinen teatteriesitykseni oli upea ja ravistava kokemus. Se herätti paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Huomasin pohtineeni esitystä koko kotimatkan. Suosittelen My Fair Ladya lämpimästi kaikille!

Jos et ole aiemmin käynyt teatterissa, tee se nyt!