Yhteistyössä Lohjan teatterin kanssa: Hiidenkartanon arvoitus

Sain blogini kautta kaksi lippua Lohjan teatterin lasten fantasiamusikaaliin Hiidenkartanon arvoitus. Esitys on osa Suomi 100 vuotta virallista juhlaohjelmaa. Kävimme katsomassa esityksen 5-vuotiaan tyttäreni kanssa. Esitystä suositellaankin 5-vuotiaasta ylöspäin. Siinä oli paljon erilaisia teemoja itsenäistymisestä kuolemaan ja perinteiseen hyvän ja pahan taisteluun, jotka vaativat hieman sulattelua aikuiseltakin ennen kuin pystyin aloittamaan postaamista esityksestä.

Tontut auttavat Hugon pois vesihiisittärien kynsistä.
Kuva: Lohjan teatteri

Tyttärelleni tämä oli ensimmäinen kerta käydä oikeassa teatterissa. Häntä jännitti kovasti jo teatterille mentäessä ja hän kyseli esityksestä jo monta päivää aiemmin. Katsoimme kuvia Lohjan teatterin sivuilta ja kerroin hieman esityksen juonesta. Katsomo oli jännittävä paikka, koska se oli niin hämyinen. Lapsille oli varattu koroketyynyjä ja meilläkin oli sellainen käytössä, että tytär näkee kunnolla lavalle. Lavasteet olivat niin upeasti tehtyjä, että lapsi pohti miten kuu on saatu näyttämölle ja voiko se todella olla oikea kuu. Myös savukoneesta tuleva savu ja sen tuoksu herättivät kysymyksiä. Valaistus oli upeasti toteutettu ja se lisäsi eri tunnetilojen voimakkuutta. Musiikki oli upeaa ja pidin jopa räppiosuuksista.

Lavalla nähtiin esityksen aikana erilaisia hahmoja suomalaisesta kansanperinteestä satuihin ja fantasiamaailmaan, mm. tonttuja, keijuja ja shamaani. He luotsaavat eteenpäin maahisten maailmaan joutunutta räppäripoikaa, Hugoa, joka yrittää pelastaa salaperäisen Hilda-tytön kultaisesta vankilasta ja kauhealta kohtalolta. Erityisen vaikutuksen rooleissaan tekivät lapsinäyttelijät ja nuoret pääosien esittäjät.

Esitys kesti noin 2 h väliaikoineen. Onneksi meille oli varattu nimellämme oma pöytä kahvioon, joten vältimme jonottamisen. Lapsen mielestä yksi illan kohokohtia oli nimenomaan istua ihan omassa pöydässä ja nauttia pillimehua ja munkkia. Äidille maistui kahvi.

Esitys sai aikaan katsojassa paljon erilaisia tunteita. Välillä itketti, välillä pelotti ja jännitti, välillä nauratti makeasti. Ihan niin kuin hyvän esityksen kuuluukin tehdä. Paljon jäi myös pohdittavaa esityksen jälkeen. Kotimatkalla ja kotona saimme aikaiseksi hyviä keskusteluja esityksen teemoista.

Kysyin tyttäreltäni, mitä mieltä hän oli esityksestä: mennään uudelleen!!!

Menkää tekin! Lämmin suositus meiltä. Hiidenkartanon arvoitusta esitetään vielä lauantaina 20.5. klo 16. Liput voi ostaa täältä.

Lohjan kaupunginteatteri: My Fair Lady

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni katsomaan teatteriesitystä. Kävin Lohjan teatterissa katsomassa My Fair Ladyn, josta olin kuullut aiemmin pelkkää hyvää. Sain eturivin paikan, joten olin esityksestä jo etukäteen hyvin innoissani. Ystäväni olivat jo ehtineet käydä katsomassa sen, joten päätin mennä esitykseen yksin. Välillä oli kieltämättä hieman orpo olo, mutta toisaalta pystyin keskittymään esitykseen täysillä.

Ohjaaja Sari Niinikosken ottama kuva upeasta esiintyjäporukasta.

My Fair Lady on romanttinen musikaali, joka pohjautuu George Bernard Shawn Pygmalion-näytelmään. Alunperin musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1956. Musikaali on koskettanut ihmisiä siitä saakka ja nytkin se esitettiin täydelle katsomolle.

Eliza Doolittle on köyhä kukkamyyjä, joka törmää kadulla yläluokkaan kuuluvaan kieltentutkijaan, Henry Higginsiin. Henry lyö vetoa hyvän ystävänsä, eversti Pickeringin kanssa, että saa rääväsuisesta ja ronskista Elizasta kuoriutumaan oikean seurapiirikaunottaren. Esityksessä nähdään siis runsaasti draamaa ja kauniita pukuja.

Olen itse hyvin paljon tasa-arvon ja feministisyyden kannattaja. Siksi juuri tämä esitys kolahti minuun. Elizan ja Henryn luokkaero luo katsojalle kipeitä tunteita ja erityisesti naisen huono asema herättää paljon ajatuksia. Vaikka Henry kuuluu yläluokkaan, on hänen käytöksensä hyvin huonoa ja tapoihinsa piintynyttä. Onneksi Eliza ravistelee hänen maailmaansa ja saa lopulta näkemään, että tärkeintä ei ole luokka ja ulkokuori, vaan sielun kauneus. Tässä häntä auttaa ihana eversti, joka yrittää jo alusta lähtien saada Higginsin näkemään, että naisellakin on tunteet. Pidin myös Elizan asenteesta, ettei hän suostu olemaan miesten pelinappulana, vaan pitää oman päänsä loppuun asti. Elizan nenälle ei hypitä!

Jo pelkät lavasteet tekivät minuun vaikutuksen. Oikeanlainen valaistus toi ne upeasti esiin. Ihmettelin, miten esiintyjät muistavat koreografian ja kaikki sanat. Esitys kesti kuitenkin noin puolen tunnin väliaikoineen noin 2 h 40 min. Tapahtumat etenivät sujuvasti ja lavasteiden vaihto tapahtui esityksen tiimellyksessä. En ainakaan huomannut mitään kommelluksia.

Ihmettelin suuresti, kun kuulin että Elizaa esittävä Annina Alanen esittää rooliaan sivutyönä. Hän on insinööri ja teräslevyä valmistavan SSAB Europe Oy:n tuotantopäällikkö. Hän ajaa miltei päivittäin kotikaupungistaan Hämeenlinnasta teatteriin Lohjalle. Annina on kuitenkin harrastanut musiikkia pienestä pitäen. Hän on osallistunut aiemmin Tangomarkkinoille ja kiertänyt esiintymislavoja oman orkesterinsa kanssa. Anninan ääni sopii todella hyvin teatteriin ja hän on uskottava Elizan roolissa.

Samoin Henryä esittävä Joni Pitkonen työskentelee teatterin ohella kasvatuksen ja opetuksen tukipalveluissa. Hän on aiemmin vetänyt nuorisokodissa kuntouttavan teatterin ryhmää. Hän on myös Sammatin Vaahterateatterin perustajajäsen. Jonikin on harrastanut musiikkia koko ikänsä ja hänellä on klassisen musiikin koulutus. Sen kuulee hänen laulaessaan. Wau mikä ääni ja karisma! Kun mies tulee lavalle, kaikki muu häviää.

Näin ensikertalaiselle oli yllätys, miten intiimi teatteriesitys voi olla. Ainakin eturivissä istuvalle tuli sellainen olo, kuin olisi itse ollut osa esitystä. Esiintyjien hameenhelmat pyörähtelivät aivan kasvojen edessä ja he saattoivat esiintyessään katsoa yleisöä suoraan silmiin. Välillä se tuntui jopa hieman vaivaannuttavalle, koska en ollut tottunut siihen että esiintyjät ottavat kontaktia myös yleisöön. On hieman eri asia katsella elokuvaa kankaalta, kuin elävää näytelmää lavalla!

Väliajalla ajauduin muun yleisön mukana lämpiöön nautiskelemaan kahvikupposesta ja suussasulavasta teatterin suklaakakusta. Kun lähden seuraavan kerran (toivottavasti pian!) jonkun ystäväni kanssa teatteriin, kannattaa varata tarjoilut omalla nimellä pöytään. Niin voi välttää kovassa tungoksessa jonottamisen.

Kokonaisuutena ensimmäinen teatteriesitykseni oli upea ja ravistava kokemus. Se herätti paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Huomasin pohtineeni esitystä koko kotimatkan. Suosittelen My Fair Ladya lämpimästi kaikille!

Jos et ole aiemmin käynyt teatterissa, tee se nyt!