tiistai 26. syyskuuta 2017

1 kk kuulumisia vauvaperheestä

Martta on huomenna jo 5 viikon ikäinen! Viikot ovat menneet univelkaisessa sumussa ja päivät vilistävät ohi mieletöntä vauhtia. Tuntuu siltä että koko ajan on ilta. Ehdin vain avata unenpöpperöiset silmäni, kun pitää alkaa jo touhuta lapsia yöpuulle. Vauvan hoitotoimet vievät yllättävän paljon aikaa, vaikka tuntuu että touhuan välillä kuin pieni eläin saadakseni kellon kiinni ja silti sekään ei riitä. Olen aina myöhässä ja unohtelen asioita. Kaikki askareet tuntuvat jäävän jatkuvasti kesken. Ruoanlaitto on välillä lähes ylivoimainen ponnistus, kun se täytyy tehdä monessa pienessä osassa.

Martalla on selkeän epäsäännöllinen rytmi, jonka mukaan hän nukkuu, syö ja seurustelee. Pääsääntöisesti hän nukkuu yöt parilla herätyksellä, elleivät vatsavaivat häiritse unta. Hän viihtyy hyvin leikkimatolla ja on oppinut tarttumaan siinä roikkuviin leluihin. Niitä riepotellaan ja helistellään kovan höpöttelyn säestämänä. Olen kantanut vauvaa paljon Manducassa sekä sisällä että ulkona. Hän viihtyy siinä yleensä hyvin parikin tuntia ja olemme käyneet jo ensimmäisillä metsäretkillä sen kanssa. Hän viihtyy hyvin myös vaunuissa ja pitää automatkoista. Luksusta!

En voi väittää etteikö olisi rankkaa, mutta onneksi on myös ihania hetkiä. Pienten varpaiden silittelyä, pullaposkien pusuttelua, ihanan vauvantuoksuisen tukan nuuhkuttelua, pitkiä katseita ja rakastavia hymyjä. Esikoisen kanssa satuhetket kainalokkain, metsäretket, yhteiset kävely/pyöräilylenkit, syksyisen luonnon ihmettely ja keskustelut kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, suunnittelu mitä kaikkea tehdään yhdessä kun vauva vähän kasvaa.


Ihanat vauvan varpaat. <3


Yritän huomioida esikoista niin paljon kuin mahdollista ja aina välillä pyrin tekemään jotain hänen kanssaan ihan kahdestaan. Olemme käyneet kahdestaan sieniretkellä, värittäneet Frozen värikuvia, leikkineet barbieilla ja kotileikkiä. Esikoinen tykkää osallistua vauvan hoitoon. Hän huolehtii että hoitopöydällä on puhtaita vaippoja, laittaa tuttia suuhun ja silittelee vauvaa, auttaa pukemisessa ja riisumisessa, auttaa kylvettämisessä, harjaa hiuksia, leikkii ja juttelee vauvalle. Joka päivä hän haluaa pitää hetken vauvaa sylissä ja ennen nukkumaanmenoa hän on halunnut pitää hetkisen vauvaa kainalossa omassa sängyssään.

Nyt kun vauva on tämän ikäinen, tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. Häneen on ehtinyt hyvin tutustua ja oppia hänen luonnettaan ja temperamenttiaan. Tuntuu helpommalta kun tietyt päivittäiset rutiinit toistuvat samanlaisina joka päivä. Alussa kaikki oli niin sekavaa ja sinkoilua paikasta toiseen, kun asioilla ei ollut vielä omaa aikaansa tai paikkaansa.

Kummankin lapsen syntymä oli oikea ihme. Saamme kiitollisina seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. Nyt tuntuu siltä, että perheemme on kokonainen.


<3 Sophie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti