Viimeinen kolmannes ja Zimmerin konsertti

Juhlistimme odotuksen viimeisen kolmanneksen alkua menemällä treffeille Hans Zimmerin konserttiin. Anoppi tuli hoitamaan esikoista siksi aikaa, että pääsimme lähtemään. Lähtö jäi viime tippaan ja meinasi tulla kiire. Luulimme että konsertti alkaa klo 19.30 mutta se alkoikin lähemmäs klo 20. En ehtinyt syömään kotona päivällistä, joten voin hieman huonosti Pasilaan ajaessa. Jätimme auton kävelymatkan päähän ja pinkaisimme siitä niin kovaa Hartwall Arenalle, kuin suinkin pystyin vatsani kanssa. Oma vesipullo piti jättää turvatarkastuksessa, mikä harmitti. Kylmä vesi on tukeni ja turvani, kun huono olo yllättää. Joka paikassa oli kamala ryysis ja pitkät jonot. Välillä hieman kadutti, että tulikin lähdettyä tungokseen. Ihmiset tönivät joka puolelta ja yritin vain suojella vatsaani. Pakollisen wc:n ja Pizza Hutin kautta pääsimme onneksi hyvissä ajoin omille paikoillemme.

Hans Zimmer esiintymässä orkesterin ja kuoron kanssa Hartwall Arenalla 16.5.2017.

Hallissa oli aivan sairaan huono ilma jo heti alussa. Tuntui kuin ovella olisi ollut seinä vastassa. Odotin koko konsertin ajan, että ilma paranisi mutta se vain huononi konsertin edetessä. Ilman vesipulloa kuumassa ja loppuunmyydyssä hallissa oli suorastaan tuskaista olla. Yritin vain sinnitellä jotenkin loppuun asti.

Itse show oli suoranainen spektaakkeli. Valotehosteet olivat ihan mielettömiä ja äänimaailma kuin toisesta maailmasta. Musiikki oli pääosin hyvin raskasta ja välillä tuli sellainen olo, kuin olisimme olleet rock-konsertissa. Itseäni harmitti konsertin lopuksi, kun esiintyjät jo lähtivät lavalta enkä ollut kuullut lempibiisejäni Time ja Mombasa elokuvasta Inception. Raivokkaan taputtamisen jälkeen saimme ne kuitenkin encoressa.

Konsertti oli upea kokemus ja se olisi ollut vielä upeampi, jos olisin pystynyt keskittymään siihen täysillä. Nyt huono ilma ja kuumuus veivät osan keskittymiskyvystäni. Jatkossa ehkä kuitenkin pyrin välttämään suuria väkijoukkoja ja tungosta odotusaikana. Enkä suostu enää luopumaan vesipullostani muuta kuin äärimmäisessä hädässä!

Yhteistyössä Lohjan teatterin kanssa: Hiidenkartanon arvoitus

Sain blogini kautta kaksi lippua Lohjan teatterin lasten fantasiamusikaaliin Hiidenkartanon arvoitus. Esitys on osa Suomi 100 vuotta virallista juhlaohjelmaa. Kävimme katsomassa esityksen 5-vuotiaan tyttäreni kanssa. Esitystä suositellaankin 5-vuotiaasta ylöspäin. Siinä oli paljon erilaisia teemoja itsenäistymisestä kuolemaan ja perinteiseen hyvän ja pahan taisteluun, jotka vaativat hieman sulattelua aikuiseltakin ennen kuin pystyin aloittamaan postaamista esityksestä.

Tontut auttavat Hugon pois vesihiisittärien kynsistä.
Kuva: Lohjan teatteri

Tyttärelleni tämä oli ensimmäinen kerta käydä oikeassa teatterissa. Häntä jännitti kovasti jo teatterille mentäessä ja hän kyseli esityksestä jo monta päivää aiemmin. Katsoimme kuvia Lohjan teatterin sivuilta ja kerroin hieman esityksen juonesta. Katsomo oli jännittävä paikka, koska se oli niin hämyinen. Lapsille oli varattu koroketyynyjä ja meilläkin oli sellainen käytössä, että tytär näkee kunnolla lavalle. Lavasteet olivat niin upeasti tehtyjä, että lapsi pohti miten kuu on saatu näyttämölle ja voiko se todella olla oikea kuu. Myös savukoneesta tuleva savu ja sen tuoksu herättivät kysymyksiä. Valaistus oli upeasti toteutettu ja se lisäsi eri tunnetilojen voimakkuutta. Musiikki oli upeaa ja pidin jopa räppiosuuksista.

Lavalla nähtiin esityksen aikana erilaisia hahmoja suomalaisesta kansanperinteestä satuihin ja fantasiamaailmaan, mm. tonttuja, keijuja ja shamaani. He luotsaavat eteenpäin maahisten maailmaan joutunutta räppäripoikaa, Hugoa, joka yrittää pelastaa salaperäisen Hilda-tytön kultaisesta vankilasta ja kauhealta kohtalolta. Erityisen vaikutuksen rooleissaan tekivät lapsinäyttelijät ja nuoret pääosien esittäjät.

Esitys kesti noin 2 h väliaikoineen. Onneksi meille oli varattu nimellämme oma pöytä kahvioon, joten vältimme jonottamisen. Lapsen mielestä yksi illan kohokohtia oli nimenomaan istua ihan omassa pöydässä ja nauttia pillimehua ja munkkia. Äidille maistui kahvi.

Esitys sai aikaan katsojassa paljon erilaisia tunteita. Välillä itketti, välillä pelotti ja jännitti, välillä nauratti makeasti. Ihan niin kuin hyvän esityksen kuuluukin tehdä. Paljon jäi myös pohdittavaa esityksen jälkeen. Kotimatkalla ja kotona saimme aikaiseksi hyviä keskusteluja esityksen teemoista.

Kysyin tyttäreltäni, mitä mieltä hän oli esityksestä: mennään uudelleen!!!

Menkää tekin! Lämmin suositus meiltä. Hiidenkartanon arvoitusta esitetään vielä lauantaina 20.5. klo 16. Liput voi ostaa täältä.

Minä, ylpeä sairaanhoitaja

Tänään 12.5. on kansainvälinen sairaanhoitajan päivä, joka on myös Florence Nightingalen syntymäpäivä. Florence vaikutti suuresti sairaaloiden puhtauteen ja teki töitä koulutettujen sairaanhoitajien saamiseksi sairaaloihin, mikä vähensi huomattavasti potilaiden kuolleisuutta. Hän oli myös taitava tilastotieteilijä ja aktiivinen naisen aseman edistäjä. Hän on edelleen nykyajan hoitajien esikuva ja roolimalli.

Florence Nightingale 1820-1910
Lähde: http://www3.hants.gov.uk/biographies/florence-nightingale.htm

Itse en tiennyt lainkaan, millaiselle alalle lähdin opiskelemaan suoraan lukiosta. Sain idean sairaanhoitajan koulutuksesta, kun kävin ammatinvalintapsykologin testeissä ja hän suositteli vahvasti että hakeutuisin hoitoalalle. Töitä kuulemma riittäisi niin paljon kuin ehtisin tehdä. Ensimmäinen harjoittelu terveyskeskuksen vuodeosastolla avasi silmäni. Jo eritteiden haju ulko-ovella järkytti. Olin aivan valmis lopettamaan koulun kesken, mutta keskusteltuani opettajieni, ystävieni ja perheeni kanssa päätin jatkaa sitä.

En silti missään vaiheessa ollut täydellä sydämelläni mukana opiskelussa. Sairaanhoitajan työ oli paljon raskaampaa ja raaempaa, kuin olin kuvitellut. Sinnittelin kuitenkin opinnot ja harjoittelut jotenkin läpi. Sain jopa kohtuullisen hyviä arvosanoja. Opiskelu tuntui kuitenkin todella väkinäiseltä loppuun saakka. En edes mennyt valmistujaisjuhlaani. Sain paperit postissa, enkä juhlinut asiaa mitenkään. Tunsin että olin jotenkin pettänyt itseni ja muut, tunsin etten ollut saavuttanut mitään.

Valmistumisen jälkeen hakeuduin muun alan töihin, kunnes parin vuoden kuluttua jostain tuli idea kokeilla kuitenkin oman alan työtä. Kaiketi aikuistuin ja sisuunnuin tarpeeksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen aloin tehdä ensin keikkoja terveyskeskuksen akuutilla vuodeosastolla, siirryin pian pidempiaikaisiin sijaisuuksiin, sitten sain töitä erikoissairaanhoidosta sisätautiosastolta ja lopulta sain vakinaisen paikan. Paikkakunnan vaihdoksen takia hain toiseen sairaalaan töihin, mutta siellä minua kosiskeltiin sisätautien sijaan kirurgiselle vuodeosastolle. Tunsin heti olevani kotona.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että sain oman alan töihin palattuani todella kannustavaa kohtelua ja perusteellista perehdytystä. Ei ollut niin hölmöä kysymystä, mitä en olisi voinut esittää. Opin valtavasti ensimmäisinä vuosina ja edelleen uutta tulee jatkuvasti. Tosin se kuuluu tähän alaan. Uuden tutkimustiedon ja uusien hoitovälineiden myötä käytännöt muuttuvat koko ajan. Olen oppinut sen, että tietynlainen epävarmuus kuuluu tälle alalle, mutta ainakin omilla työpaikoillani aina on ollut joku, jonka kanssa asioita pohtia ja kyseenalaistaa. Tällä alalla koskaan ei ole valmis. On jopa vaarallista uskoa olevansa. Uuden oppiminen pitää virkeänä ja ehkäisee kyynistymistä ja leipääntymistä.

Nyt yli 10 vuotta alalla oltuani voin sanoa olevani ylpeä sairaanhoitajan ammatista. Alku ei ollut paras mahdollinen, mutta ponnistelu ja alan katsominen avoimin silmin ja uusi aloitus puhtaalta pöydältä kannatti. Parasta työssäni on hyvä työyhteisö, mukavat ja kannustavat työkaverit ja se, kun näkee potilaiden voinnin kohenemisen. Rankkaa, kyllä. Palkitsevaa, ehdottomasti.

Hyvää sairaanhoitajan päivää 2017!

Vähäunisten öiden harjoittelua

Ihan pian käynnistyy raskauden viimeinen kolmannes ja kroppa on jo selvästi alkanut harjoittelemaan vähäunisia (unettomia) öitä varten. Usein herään heti keskiyön jälkeen ja saatan pahimmillaan valvoa jopa 4 tuntia. Onneksi usein vain 1-2 tuntia. Saatan pötkötellä alkuun vuoteessa ja tunnustella vauvan jumppailua. Vauvan nikottelu tuntuu hassulta. Koko vatsa nytkähtelee hikan tahdissa.

Yökävelyllä.

Jos uni ei millään tule saman tien, olen todennut ettei kannata jäädä sänkyyn makaamaan. Uni ei tule väkisin, vaikka miten yrittää. Siitä tulee vain vihainen olo ja sitten ainakaan ei nukuta. Ensimmäisenä ei myöskään kannata tarttua älypuhelimeen tai kannettavaan, koska sinivalo aktivoi aivoja entisestään.

Silloin kun ei itse saa nukuttua, miehen ja lapsen rauhallinen tuhina tuntuu miltei henkilökohtaiselta loukkaukselta. Olen joskus kuullut sanonnan, että uneton ihminen on maailman yksinäisin. Se pitää kyllä paikkansa. Jossain vaiheessa tulee sellainen olo, kuin olisi aivan yksin koko maailmassa. Kaikki muut nukkuvat - minä en.

Usein saatan katsella ulos ikkunasta. Maailma näyttää jotenkin vieraalta ja salaperäiseltä. Kaikki on niin erilaista kuin päivänvalossa. Kuu valaisee maisemaa ja pilvenriekaleet leijuvat sen edestä. Ymmärrän täysin Muumipeikon tunteita kirjassa Taikatalvi. Yöllä maailma kuuluu jollekin toiselle, ehkä mörölle.

Joskus lueskelen kirjaa, mutta yleensä en pysty keskittymään siihen. Joskus taas lasillinen maitoa ja banaani auttavat. Levottomien jalkojen takia jaloittelen ympäri taloa. Joskus taas on helpompaa vain lähteä ulos kävelemään, etten herättäisi muita. Onneksi asumme maaseudulla, joten on täysin turvallista lähteä keskellä yötä kävelylle. Esikoisen odotuksen aikana tein paljonkin öisiä kävelyitä läheiselle sillalle. Kuuntelin veden solinaa ja viskelin kiviä virtaukseen. Ihailin kuun valaisemaa maisemaa ja yritin tunnistaa tähtikuvioita.

Pienen jaloittelun jälkeen uni taas maistuu. Se huono puoli yökukkumisesta on, että päivällä väsyttää ihan hirveästi. Tuntuu oloni tervaan juuttuneeksi täiksi. Tahmeaa ja hidasta. Filmi menee poikki aikaisin illalla ja jos mahdollista, yritän jossain välissä vähintään lepäillä sohvalla.

Kuulostaako tutulta? Onko muita yökukkujia?

Raskausajan byrokratiaa

Jos olet raskaana ja kärsit unettomuudesta, kannattaa lukea tämä postaus! Takaan että sinua alkaa väsyttää viimeistään perhe-etuuksien kuvailun kohdalla. Itselläni meinasi tulla kiire tukien ja vapaiden hakemisessa, kun edellinen neuvolani peruuntui vatsatautini takia. Kannattaa siis pistää itselle ylös, milloin viimeistään täytyy hakea mitäkin etua.

Kelan opas viime vuodelta.
Byrokratia on naamioitu kauniisiin kansiin.

Sain viimeksi äitiysneuvolassa käydessäni raskaustodistuksen. Siitä lähti käyntiin rakastamani raskausajan byrokratiaosuus. Onneksi Kelan Koti ja perhe -opas on kirjoitettu selkokielellä. Silti syljeskelin kirosanoja hakemuksia tehdessäni. Miehen aiemmin hankkima skanneri tuli nyt tarpeeseen. En nimittäin luota postilaitokseen enää pätkääkään, joten kaikki vähääkään tärkeämmät paperit lähetän joko sähköisesti tai toimitan itse perille mahdollisuuksien mukaan.

Ensin lähetin raskaustodistuksen esimiehelleni. Sitten kirjauduin Kelan asiointipalveluun omilla pankkitunnuksillani. Kannattaa selvittää ensin, miltä ajalta työnantaja mahdollisesti maksaa sinulle palkkaa.

Hain seuraavia perhe-etuuksia:

Vanhempainpäiväraha (yhteisnimitys hakemilleni äitiysrahalle ja vanhempainrahalle)

• Äitiysrahaa maksetaan lapsen syntymää edeltävältä kuukaudelta siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 3 kk. Kannattaa huomioida, että sitä on haettava viimeistään 2 kk ennen laskettua aikaa!
• Vanhempainrahaa maksetaan äitiysrahan maksamisen loputtua eli noin 3 kk iästä 9 kk ikään asti. Vanhempainvapaalle voi jäädä joko äiti tai isä tai he voivat vuorotella.
• Näitä etuja varten täytyy toimittaa raskaustodistus Kelaan. Onneksi skannattu versio on helppo ja vaivaton lähettää sähköisesti samassa asiointipalvelussa.
• Muista myös toimittaa synnytyksen jälkeen jälkitarkastustodistus Kelaan! Ilman sitä ei makseta vanhempainrahaa.
• Vanhempainrahaa on haettava viimeistään 1 kk ennen vapaan aloittamista.
• Huomioi, että vanhempainpäivärahoista pidätetään veroa verokortin mukaan!
• Jos aiot jäädä vanhempainvapaan jälkeen vielä palkattomalle hoitovapaalle, ilmoita esimiehellesi siitä viimeistään 2 kk ennen sen alkua!

Lapsilisä

• Jokaisesta lapsesta maksetaan lapsilisää sen kuukauden loppuun, kun lapsi täyttää 17 vuotta.
• Lapsilisää maksetaan lapsien määrän mukaan. Ensimmäisestä vähiten, viidennestä ja sitä seuraavista eniten.

Äitiysavustus

• Voit valita, otatko äitiysavustuksen äitiyspakkauksena vai 140 € verottomana.

Me päädyimme tällä kertaa valitsemaan äitiysavustuksen rahana, koska tarvitsemme kipeästi pesämunaa uusiin vaunuihin. Esikoisesta valittiin äitiyspakkaus, joka oli kyllä ihan mukava paketti. Oli ihana hypistellä laatikon sisältöä ja yrittää orientoitua sen avulla tulevaan vanhemmuuteen. Nyt olen saanut kavereilta niin hyvin vauvanvaatteita, että pakkaus tuntui vähän turhalta. Perushoitovälineitä löytyy myös omasta takaa.

Kelan byrokratiaosuuden jälkeen kurvasin vielä työpaikalle tekemään työpaikan omaan järjestelmään hakemuksen äitiys- ja vanhempainvapaasta. Se oli onneksi helpoin osuus tämän päivän byrokratiassa.

Lisäsin vielä tähän Kela-Kertun vastauksen koskien vanhempainvapaan verotusta:

"Vanhempainpäivärahasta verotetaan vähintään 25 %, ellet toimita muutosverokorttia sosiaalietuutta varten. Lisäksi, jos olet ansiotyössä ja saat samaan aikaan vanhempainpäivärahaa, maksetaan päiväraha työskentelypäiviltä vähimmäismääräisenä ja veroprosentti on silloin 40 %.
Muutosverokortin toimitettuasi, ennakonpidätys on sen mukainen ja se voi olla alle 25 %.
Jos tilaat muutosverokortin etuutta varten, Verohallinto toimittaa sen suoraan Kelaan."




Hyödyllisiä linkkejä:

• Kela: Koti ja perhe -opas
• Kysy neuvoa Kela-Kertulta
• Laske oman tukesi määrä laskurilla

Päivä hevostallilla 5-vuotiaan kanssa

Olin 5-vuotiaan tyttäreni seurana islanninhevostalli Sydänkaviossa pienten lasten hevoshetkessä. Se oli suunnattu alle kouluikäisille. Tein etukäteen "lahjakortin", johon laitoin hauskan hevoskuvan, kirjoitin tyttäreni nimen ja mihin kortti oikeuttaa. Tyttö oli aivan haltioissaan kun sai kortin. Annoin sen vasta edellisenä päivänä, koska tiesin että joutuisin muuten vastailemaan viiden minuutin välein, milloin pääsee tallille.

Tytär antoi kiitoshalin ponille.

Tytär on vielä niin pieni, että sai hoidettavakseen shetlanninponi Niilon. Hän kävi opettajan avulla hakemassa sen tarhasta, talutti itse ja laittoi puomiin kiinni. Pienelle tytölle on mieletön elämys saada itse taluttaa ponia. Silmät loistivat ja suu oli yhtä hymyä.

Tyttären tehtävä oli seuraavaksi harjata poni kauttaaltaan. Ensimmäiset vedot menivät innokkaasti, mutta hyvin pian tyttö jo sanoi ettei jaksa enää. On kuitenkin tärkeä oppia, että eläimestä täytyy pitää huolta ja sitä hoidetaan hyvin. Pidänkin enemmän tällaisista tapahtumista, kuin tunneista joilla hevonen saattaa olla jo valmiiksi hoidettu ja satuloitu ja pahimmillaan lapsi nostetaan ponin selkään istumaan siellä kuin robotti. Ponin hoitamisessa on myös se hyvä puoli, että lapsi saa tutustua poniin ja myös toisin päin. Saa silitellä ja höpötellä ja hakea tuntumaa eläimeen. Autoin lopulta harjaamisessa ja opettaja auttoi kavioiden putsaamisessa. Opettaja piti kavioita ja tytär putsasi ne kaviokoukulla ja -harjalla. Hienosti sujui hyvällä yhteistyöllä!

Seuraavaksi tytär sai taluttaa ponin kentälle ja nousta ratsaille. Satulan ja suitsien sijaan tyttö sai istua huovalla ilman jalustimia, jolloin saa paremman tuntuman ponin liikkeisiin. Maasto oli hyvin mäkistä, joten suitsista pitäminen olisi voinut olla vähän haastavaa tytölle. Opettaja talutti ponia, koska olin jo etukäteen kertonut olevani raskaana ja varovani vähän vatsaani. Kävelimme mäkiä ylös ja alas, missä tuli hyvää tasapainoharjoitusta tytölle (ja minulle hyvää kuntoilua kun puuskutin ponin perässä). Kävimme rannalla juottamassa poneja ja satumetsässä ihmettelemässä metsän olentoja. Sitten vielä kentällä oli jumppaa ja tasapainoharjoituksia ponin selässä.

Satumetsän asukas.

Tytär ruokki ponin lopuksi ja käytti sitä hetkisen niityllä syömässä tuoretta heinää. Sitten pääsimme itsekin metsään nuotion ääreen paistamaan makkaraa ja paahtamaan vaahtokarkkeja. Emme edes ehtineet autoon, kun tyttö jo kysyi että milloin mentäisiin uudelleen tallille. Lähdimme tyytyväisinä ja iloisina kotimatkalle monta muistoa ja elämystä rikkaampana.

Makkarat maistuivat nälkäisille ratsastajille.

Kaupallinen yhteistyö: Color4Care tukisukat

Menneet ovat ne ajat, jolloin tukisukat olivat todella rumia, paksuja ja puuterinvärisiä mummosukkia. Kiitos kaupallisesta yhteistyöstä Color4Care, jolta sain testattavaksi mieleiseni väriset tukisukat. Kyseinen yhtiö yrittää tuoda tuotteillaan lisää iloa ja väriä hoitoalalle. Enää ei tarvitse hävetä tukisukkien käyttämistä.

Valikoimassa oli todella kaiken värisiä sukkia, joista oli todella vaikea valita mieleisimmät. Valitsin tällä kertaa siniset viidakko-sukat. Tykkään käyttää värejä muuten niin kliinisessä valkoisessa sairaalaympäristössä.

Sukat tulivat todella nopeasti, vain muutamassa päivässä tilaamisesta. Ne ovat puristusluokkaa 16-18 mmHg, joten ne ovat erinomaiset esim. seisomatyötä tekeville. Itse aloin käyttää tukisukkia säännöllisesti sen jälkeen, kun esikoista odottaessani jalat tuntuivat työpäivän aikana todella turvonneilta ja tuskaisilta. Tämä puristusluokka on itselleni juuri sopiva. Sukat tuntuivat ensin todella napakoilta, mutta työpäivän mittaan jalat olivat ihanan kevyet eikä minulle tullut tarvetta nostaa niitä välillä ylös.

Plussaa tulee myös siitä, että sukat voi pestä 60 asteessa. Ne sisältävät 74% puuvillaa, 23% polyamidia ja 3% lycraa. Pesun jälkeen ne olivat yhtä napakat kuin uusinakin.

Huomasin muuten että Color4Care myy työkenkiäkin. Ehkäpä jatkossa pääsen kokeilemaan niitäkin. Värimaailma ja mallit rimmaa hyvin sukkien kanssa. Väriä töihin!