Nurinkurinpäivä

Vuorotyön hyviä puolia on se, että yövuoron jälkeen on sallittua viettää "nurinkurinpäivää". Ensin saa nukkua possutella päivän ja sitten hemmotella itseään tekemällä asioita, joita ei välttämättä muuten joka päivä tekisi.

Eilen oli "nurinkurinpäiväni". Hain lapsen iltapäivällä hoidosta ja kyselin mitä hän haluaisi kanssani tehdä illalla. Toiveena oli elokuvailta. Niinpä ostin vähän juustonaksuja ja mehua. Kävimme lainaamassa kirjastosta läjän leffoja, että olisi vaihtoehtoja. Kirjaston dvd:t ovat nimittäin usein niin järkyttävän naarmuisia, ettei vanha dvd-soittimemme ymmärrä niiden päälle mitään, vaan pomppii raidalta toiselle.

Kotiin päästyämme söimme ennen ruokaa jälkiruoan ja iltapalan sijaan aamupalan. Päädyimme katsomaan Aristokatit. Onneksi levy toimi loppuun asti. Naksut ja mehu päätyivät leffan aikana parempiin suihin. Kissakin intoutui kanssamme sohvalle katselemaan kissoja tv:stä. Sekin olisi mieluusti maistellut juustonaksuja.

Tänään oli vapaapäiväni. Viime aikoina työ on vienyt niin suuren osan elämästäni, että halusin viettää laatuaikaa kotona ja tyttäreni kanssa. Ensin menimme yhdessä perhejumppaan, jossa aikuisetkin saavat kuunnella sisäisen lapsensa ääntä. Tällä kertaa mm. leikimme kaloja ja uiskentelimme meressä. Jumpassa tulikin niin kova nälkä, että tyttären toiveesta kävimme Subwayssa lounaalla.

Olin saanut salaa pakattua uintikamat auton takakonttiin, ja voi tyttären itkunsekaista ilmettä kun hän tajusi että pääsee yllärinä uimahalliin! Parasta oli tietysti laskea isosta liukumäestä peräkkäin. Tytär nauraa jostain syystä aina kaksinkerroin, kun lasken hänen perässään ja syöksyn putkesta altaaseen.

Poislähtiessä onnistuimme lukitsemaan itsemme portin väärälle puolelle. (Älkää kysykö, miten!) Onneksi ystävällinen asiakas vinkkasi ahdingostamme kassalle, eikä meidän tarvinnut jäädä viikonlopuksi uimahalliin.

Vuorotyö on raskasta ja välillä sen sovittaminen perheen kanssa tuntuu liki mahdottomalle, mutta toisinaan se kannattaa jo tällaisten ihanien hetkien takia. Koti saa olla kaaoksessa, mutta se saa odottaa. Ensin täytyy elää.