Päästät kädestäni irti. Heität hupun pienille harteillesi ja samalla myssysi putoaa. Hiuksesi lentävät kasvojesi ympärillä kovassa tuulessa. Naurat heleästi ja levität kätesi sivuille, aivan kuin yrittäisit nousta lentoon. Laitan myssyn takaisin päähäsi ja jään katselemaan, kun juokset pois luotani. Hidastat kävelyksi ja jäät ihmettelemään tuulessa taipuvia ruohonkorsia. Niitty näyttää aaltoilevalta ruskeanvihreältä vedeltä.
Näytät niin pieneltä. Pienihän sinä vielä oletkin. Mielestäsi niin iso, mutta silti aina oma pieni tyttöni. Kohta viisi vuotta on kulunut ja edelleen jään hetkittäin ihmettelemään sinua. Mistä tiesitkin tulla juuri meidän luoksemme? Mistä tiesit, että me odotamme juuri sinua? Tekee mieli nipistää kylmänkangistamaa kättäni, että tajuaisin sinun olevan todellinen. Olet todella siinä. Kaukana minusta, mutta aina kanssani.
Olet hetken siinä. Sydämessäni ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti