1 kk kuulumisia vauvaperheestä

Martta on huomenna jo 5 viikon ikäinen! Viikot ovat menneet univelkaisessa sumussa ja päivät vilistävät ohi mieletöntä vauhtia. Tuntuu siltä että koko ajan on ilta. Ehdin vain avata unenpöpperöiset silmäni, kun pitää alkaa jo touhuta lapsia yöpuulle. Vauvan hoitotoimet vievät yllättävän paljon aikaa, vaikka tuntuu että touhuan välillä kuin pieni eläin saadakseni kellon kiinni ja silti sekään ei riitä. Olen aina myöhässä ja unohtelen asioita. Kaikki askareet tuntuvat jäävän jatkuvasti kesken. Ruoanlaitto on välillä lähes ylivoimainen ponnistus, kun se täytyy tehdä monessa pienessä osassa.

Martalla on selkeän epäsäännöllinen rytmi, jonka mukaan hän nukkuu, syö ja seurustelee. Pääsääntöisesti hän nukkuu yöt parilla herätyksellä, elleivät vatsavaivat häiritse unta. Hän viihtyy hyvin leikkimatolla ja on oppinut tarttumaan siinä roikkuviin leluihin. Niitä riepotellaan ja helistellään kovan höpöttelyn säestämänä. Olen kantanut vauvaa paljon Manducassa sekä sisällä että ulkona. Hän viihtyy siinä yleensä hyvin parikin tuntia ja olemme käyneet jo ensimmäisillä metsäretkillä sen kanssa. Hän viihtyy hyvin myös vaunuissa ja pitää automatkoista. Luksusta!

En voi väittää etteikö olisi rankkaa, mutta onneksi on myös ihania hetkiä. Pienten varpaiden silittelyä, pullaposkien pusuttelua, ihanan vauvantuoksuisen tukan nuuhkuttelua, pitkiä katseita ja rakastavia hymyjä. Esikoisen kanssa satuhetket kainalokkain, metsäretket, yhteiset kävely/pyöräilylenkit, syksyisen luonnon ihmettely ja keskustelut kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, suunnittelu mitä kaikkea tehdään yhdessä kun vauva vähän kasvaa.

Ihanat vauvan varpaat. <3

Yritän huomioida esikoista niin paljon kuin mahdollista ja aina välillä pyrin tekemään jotain hänen kanssaan ihan kahdestaan. Olemme käyneet kahdestaan sieniretkellä, värittäneet Frozen värikuvia, leikkineet barbieilla ja kotileikkiä. Esikoinen tykkää osallistua vauvan hoitoon. Hän huolehtii että hoitopöydällä on puhtaita vaippoja, laittaa tuttia suuhun ja silittelee vauvaa, auttaa pukemisessa ja riisumisessa, auttaa kylvettämisessä, harjaa hiuksia, leikkii ja juttelee vauvalle. Joka päivä hän haluaa pitää hetken vauvaa sylissä ja ennen nukkumaanmenoa hän on halunnut pitää hetkisen vauvaa kainalossa omassa sängyssään.

Nyt kun vauva on tämän ikäinen, tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. Häneen on ehtinyt hyvin tutustua ja oppia hänen luonnettaan ja temperamenttiaan. Tuntuu helpommalta kun tietyt päivittäiset rutiinit toistuvat samanlaisina joka päivä. Alussa kaikki oli niin sekavaa ja sinkoilua paikasta toiseen, kun asioilla ei ollut vielä omaa aikaansa tai paikkaansa.

Kummankin lapsen syntymä oli oikea ihme. Saamme kiitollisina seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. Nyt tuntuu siltä, että perheemme on kokonainen.


<3 Sophie

Yhteistyö Color4Caren kanssa: tennarit

Sain Color4Carelta vapaavalintaiset tennarit kokeiltavaksi. Valitsin laajasta valikoimasta mustavalkoiset tennarit, koska ne sopivat monen eri vaatetuksen kanssa. (Okei, myönnetään: olisin ottanut pinkit mutta oma kokoni oli valitettavasti loppu varastosta.)

Kengät ovat todella kevyet mutta jämäkän tuntuiset. Niitä voi käyttää sekä kotona että töissä. Näin äitiyslomalla ne ovat hyvät vauvan kanssa vaunuillessa. Pohjat ovat pitävän tuntuiset ja kantaa on sen verran, että jalat eivät kipeydy pitkänkään kävelyn jälkeen. Kannattaa muuten huomioida, että ainakin tilaamani Hummelin tennarit ovat hyvin niukkaa mitoitusta ja lestiltään kapeat. Onneksi kengillä on palautus- ja vaihto-oikeus jos ensimmäisellä kerralla ei satu oikea koko.

Hummelin tennarit.

Color4Caren valikoimiin kuuluvat myös työsandaalit, joihin tutustun paremmin sitten kun palaan takaisin töihin äitiyslomalta.

Tyttö tuli!

Kuten olette varmasti arvanneetkin blogihiljaisuudesta, niin meille syntyi upea prinsessa 23.8.2017. Synnytyksessä ja toipumisessa ei ihan kaikki mennyt niinkuin saduissa, mutta nyt voimme molemmat oikein hyvin. Olemme todella onnellisia tytöstä ja on ollut ihana nähdä, miten suurella rakkaudella myös esikoinen on ottanut vauvan vastaan. Minua on tietysti testattu todella paljon, mutta se kuuluu asiaan tässä tilanteessa. Kirjoittelen kuulumisia myöhemmin, kun voin paremmin. Nyt keskityn lepäämiseen ja nautin vauvantuoksusta. <3

Cruisingeilla sairaalan käytävillä "Martan" kanssa.

Ensimmäisen eskariviikon jälkeen

Tunnemyrsky eskarin aloituksesta on tasaantunut ja nopeasti arki on alkanut lutviutua kohdalleen. Ensimmäisenä aamuna Papunetin kuvatyökalulla tehty aamurutiinilista toimi kuin unelma, mutta jo toisena aamuna esikoinen alkoi lipsua ja siirtää magneettia miten sattuu ja hyppi tehtäviä yli. Aikaa meni aamuisin myös kaikkeen turhaan, kuten Aku Ankan lukemiseen ja kissan paijaamiseen. Aikakäsitys noin pienellä on vielä niin suhteellinen, että aikuisen jatkuvaa huolehtimista (=jankuttamista, toistoa toistoa toistoa!) tarvitaan runsaasti.

Bussilla matkustaminen sujui hyvin heti alusta lähtien. Kuljettaja piti hyvää huolta lapsista ja opasti, kuinka bussissa toimitaan. Lapsi vilkutti iloisena bussin ikkunasta ja minä lähdin tyytyväisenä omiin päivän puuhiini. Lapsi koki oikean itsetuntobuustauksen, kun tajusi osaavansa matkustaa ihan yksin bussilla kouluun.

Lapsen ollessa eskarissa kävin itse poimimassa mustikoita ja nauttimassa
metsän hiljaisuudesta. <3

Eskaripäivien jälkeen esikoinen oli selvästi todella väsynyt ja kuormittunut. Väsymys vain lisääntyi viikon edetessä ja perjantaina hainkin hänet suoraan eskarista, vaikka muina päivinä hän oli saanut jäädä vielä muutamaksi tunniksi iltikseen leikkimään ja tutustumaan muihin lapsiin. Iltarutiinit kuitenkin toistuivat samanlaisina joka päivä, nukkumaan meno oli joka päivä klo 20 ja aamuisin herätys klo 6.40. Lapsi nukahti pian sänkyyn menon jälkeen eikä heräillyt yön aikana ainakaan niin, että me olisimme huomanneet. Toivon että väsymys alkaa helpottaa, kun eskarin tavat tulevat tutuiksi, jännitys helpottaa ja elimistö tottuu uusiin aikatauluihin. Muuten voi olla mielenkiintoinen syksy edessä.

Väsymyksestä huolimatta lapsi oli joka aamu innokas lähtemään eskariin. Toisena aamuna hän ei ehtinyt saada kunnolla silmiä auki, kun hän jo ponkaisi innoissaan istumaan ja kiljaisi: "Minusta on ihana mennä eskariin! Onpa kiva päivä tulossa!"

Totesinkin Facebook-päivityksessäni sinä päivänä, että olisipa aikuisillakin sama asenne aamuisin. Osattaisiin iloita alkavasta päivästä ja nähtäisiin se mahdollisuutena. Erityisesti viikonlopun surullisten tapahtumien jälkeen (Barcelona ja Turku) on hyvä muistaa, että jokainen päivä on lahja. Myös ne tylsältä tuntuvat, arkiset päivät.


Miten teillä on mennyt eskarin aloitus?

Sophie <3

Ensimmäisen eskariaamun tunnelmia

Esikoinen on nyt eskarilainen. Minä olen eskarilaisen äiti. Ajatus vaatii vähän sulattelua. Kirjoitin aiemmin toisessa postauksessani etukäteistunnelmia ja valmistautumisesta eskariin.

Ensimmäisenä eskariaamuna. Meidän pieni iso tyttö. <3

Tänään se päivä sitten koitti. Lapsi lähti ensimmäistä kertaa elämässään yksin bussilla kouluun. Kävelimme yhdessä bussille koko perhe. Lapsi oli todella jännittynyt, mutta iloisella mielellä. Aamurutiinit onnistuivat kerrankin niin suit sait sukkelaan, että jäi aikaa lueskella vähän Aku Ankkaakin. Huomasimme kyllä miehen kanssa, ettei keskittyminen oikein onnistunut jännitykseltä.

Avuksi haastavista aamurutiineista selviytymiseen teimme eilen yhdessä lapsen kanssa Papunetin kuvatyökalulla listan jääkaapin oveen. Listasimme kellonajat ja aamurutiinit toteutusjärjestyksessä, lapsi sai itse valita kuvapankista mieleisensä kuvat, tulostimme listan paperille ja lopuksi lapsi vielä väritti kuvat. Meidän kuvalistaamme päätyivät herääminen, wc:ssä käyminen, hiusten harjaaminen, sisävaatteiden pukeminen, aamupala, hampaiden pesu, ulkovaatteiden pukeminen, repun ottaminen ja bussille käveleminen.

Väritulostimella voisi suoraan tulostaa värilliset kuvat, mutta tämä toimi hyvin mustavalkoisenakin. Papunetin kuvatyökalu on täysin ilmainen ja se sisältää tuhansia piirroskuvia, valokuvia ja viittomia eri tarpeisiin. Kokeilkaa ihmeessä ja tehkää omanlaisenne!

Lapsi oli aivan tohkeissaan listasta ja kävi ihan pyytämättä siirtämässä magneettia aina kohdasta toiseen saatuaan jonkin asian tehdyksi. Harmittaa vain etten ole jo aiemmin tajunnut ottaa kuvatyökalua käyttöön! En tajunnut, että sen tekeminen ja käyttäminen on noin helppoa. Suunnitteilla on tehdä myös iltarutiineista vastaava lista helpottamaan yöpuulle rauhoittumista.

Kävelimme yhdessä koko perhe ison tien varteen bussille. Olimme jo hyvissä ajoin odottamassa, kun bussi tuli. Lapsi kiipesi reippaana kyytiin, tervehti kuskia iloisesti ja meni paikalleen istumaan. Tuntui tosi hyvältä, kun kuulin kuskin ystävällisesti opastavan lasta miten toimia. Olin itse vähän jännittänyt, pitäisikö lapsen osata toimia itsenäisesti täysin uudessa tilanteessa. Huoli oli ihan turha.

Täytyy kyllä myöntää että sain nieleskellä hieman, kun näin bussin lähtevän pysäkiltä tytär kyydissään. Kyyneleet tulivat siinä vaiheessa, kun mies lähti töihin ja minä menin yksin tyhjään kotiin. Meidän ihana pieni tyttö, mutta jo niin iso. On vain luotettava että siivet kantavat ja onneksi turvalliset aikuiset pitävät hänestä huolta.


Millä mielin teidän pienet ovat lähteneet eskariin ja kouluun?


Sophie <3

10 x juuri nyt

Sain idean tähän postaukseen Melissan blogista Naurua ja itkua. Lisäsin omaan postaukseeni kaksi kohtaa lisää, maistan ja tunnen.


Olen innoissani: esikoisen eskarista, joka alkaa ensi viikolla. Jännittävää, haikeaa ja ihanaa! Tästä olenkin kirjoittanut toisessa postauksessa tarkemmin.

Haluan: lukea niin paljon kirjoja ennen vauvan syntymää, kuin mahdollista. Päivitän lukemani kirjat Goodreadsiin ja sieltä myös pystyn hyvin seuraamaan lukuhaastetta. Alkuperäinen tavoitteeni oli saada luettua 50 kirjaa vuoden 2017 aikana, mutta koska tavoite täyttyi jo niin nostin määrän 60 kirjaan. Siihen mahtuu monta upeaa uutta tuttavuutta.

Luen: tällä hetkellä Michael Scholtenin kirjaa Quentin Tarantinosta. Pidän joistakin Tarantinon leffoista todella paljon. Hän on löytänyt oman uniikin tyylinsä ohjata elokuvia, vaikkeivat lähtökohdat ole olleet helpoimmat mahdolliset. Respect.

Kuuntelen: Spotifyn listaa "Pehmeimmät klassikot" tähän rauhalliseen aamupäivään. Tällä hetkellä soi Coldplayn Scientist. Rakastan Chris Martinin käheää ääntä. Tässä biisissä on myös hieno musavideo. Kannattaa katsoa, ellet ole jo nähnyt sitä. <3

Haistan: esikoiseni villivadelma-shampoon tuoksun hänen tultuaan halimaan minua kesken kirjoittamisen. Avoimesta ikkunasta tulevan raikkaan ilman ukkosmyrskyn ja vesisateen jälkeen.

Maistan: Clipperin vadelmanlehtiteen. Olen juonut sitä raskausviikolta 37 lähtien. Vanhan kansan taikoja, jonka sanotaan vahvistavan kohtulihasta ja valmistavan sitä synnytystä varten. Olen kyllä huomannut sen juomisen jälkeen alkavan supistella. Olipa siitä varsinaista hyötyä tai ei, ainakin se maistuu hyvälle, on kofeiinitonta ja luonnollista.

Tunnen: oloni hieman väsyneeksi katkonaisten yöunien jälkeen. Määrällisesti sain kuitenkin nukuttua tavallista enemmän. Päikkärit voisi silti olla poikaa jossain vaiheessa tänäänkin. Olen yrittänyt lepäillä mahdollisimman paljon ja kerätä voimia tulevaa varten.

Katson: kun esikoinen leikkii barbeillaan olkkarin lattialla. Olkkarin ikkunasta näen, miten puut taipuvat kovassa tuulessa, välillä sataa vettä ja nyt paistaa taas aurinko. Kissamme makailee kiipeilytelineellään ja pesee hännänpäätään. Söpöä.

Odotan: että saisin pian vauvan syliini ja pääsisimme tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Kumpihan sieltä mahtaa tulla? Se on vielä yllätys itsellekin.

Suunnittelen: meneväni kävelylle esikoisen kanssa, kunhan saan tämän postauksen kirjoitettua. Sateen jälkeen ilma on niin raikas, että siitä täytyy päästä nauttimaan ihan ulos asti. Jos vain ehdimme ennen seuraavaa sadekuuroa...

Kävelyllä eilen illalla esikoisen kanssa hetkeä ennen Klaara-myrskyn saapumista. Pilvet tulivat niin vauhdilla, että meille meinasi tulla hieman kiire kotiin!

Esikoinen menee eskariin!

Hurjaa! Tuntuu, ettei esikoisen syntymästä ole kuin silmänräpäys ja nyt hän onkin jo menossa eskariin! Meidän pienestä on tullut ihan huomaamatta iso tyttö. Olemme puhuneet eskarista koko kesäloman. Tyttö on aina tarkistellut seinäkalenterista, milloin on se mystinen elokuu jolloin eskari alkaa ja vauva syntyy. "Enää 20 päivää, enää 10 päivää, enää 5 päivää..."

Tyttö on odottanut eskaria pelonsekaisella innostuksella.
"Pitääkö minun osata pärjätä siellä jo ihan yksin ja tehdä kaikkea mitä isot koululaiset tekevät?"
"Bussilla matkustaminen ihan yksin vähän pelottaa. Mitä jos jään väärällä koululla pois ja käynkin sitten väärää koulua?"
"Tuleekohan omalle luokalle varmasti tuttuja lapsia?"
"Onkohan joku aikuinen varmasti vastassa?"
"Mistä tiedän, mistä ovesta täytyy mennä sisälle?"
"En haluaisi mennä eskariin. Haluaisin mennä takaisin päiväkotiin."
"Eskariin meno on tosi jännittävää!"

Olen vastaillut kysymyksiin rauhallisesti ja rehellisesti sitä mukaa, kun niitä on tullut. Olen yrittänyt pitää positiivista ja innostunutta fiilistä yllä. Eskari on hyvä juttu! Siellä oppii tärkeitä juttuja. Siellä on kivaa. Siellä näkee kavereita ja saa uusia. Opettaja on tosi mukava ja hänelle voi jutella ihan mistä vaan. Ei tarvitsekaan osata tehdä vielä yksin asioita, vaan niitä opetellaan siellä yhdessä aikuisten kanssa. Aikuinen on aina vastassa ja saattaa oikeaan bussiin. Ei ole siis mitään hätää.

Lapsi kävi isänsä kanssa shoppailemassa eskaria varten.

Täytyy rehellisesti myöntää, että jossain vaiheessa keväällä itsekin ajattelin pelonsekaisin tuntein eskarin aloitusta. Lapsemme tutkimukset ovat yhä kesken, emmekä ole saaneet mistään apuja arjessa selviytymiseen. Jos jo päiväkodissa oli välillä niin haastavaa, niin mitä se tulee olemaan eskarissa!

Samassa tilanteessa painiskelevien kanssa annan neuvon: jutelkaa avoimesti peloistanne ja ajatuksistanne opettajan ja mahdollisesti muun henkilökunnan kanssa. Meillä eskari on alakoulun yhteydessä. Niinpä koulun tutustumispäivässä saimme etukäteisinfon, mitä kaikkea lapsella pitäisi olla varattuna mukaan ja mistä kaikesta eskaripäivät muodostuvat. Samassa tilaisuudessa jäin juttelemaan tyttären tulevan opettajan kanssa. Hän harmitteli, kun en ollut tajunnut jo aiemmin tulla juttelemaan. Nyt olin aivan turhaan stressannut ja pelännyt eskarin aloitusta.

Opettaja vaikutti todella mukavalta ja jalat maassa olevalta. Hän kertoi, että koulussamme voi mennä kesken oppitunnin vaikka patjalle makoilemaan tai jumppapallolle pomputtelemaan, jos on vaikea olla paikoillaan. Ei siis tarvitse ainakaan sitä jännittää, miten lapsi pystyy istumaan pitkiä aikoja pulpetissa paikoillaan. He myös saattavat lähteä ex tempore metsäretkelle ja oppia asioita luonnon keskellä. Aivan mahtavaa! Olisipa minunkin kouluaikana ollut tuollaista!

Odotamme nyt molemmat innolla ensi viikkoa ja eskarin aloitusta. Kirjoittelen myöhemmin uuden postauksen, miten aloitus on kohdallamme sujunut. Hurjasti tsemppiä myös muille eskarin aloittaneille ja aloittaville ja tietysti vanhemmille!

Millä mielin teillä on odoteltu eskaria? Miten aloitus on sujunut?